On kirjoitettu "ei ole ketään muuta paitsi Hän", mikä tarkoittaa, ettei maailmassa ole mitään muuta voimaa, joka kykenisi toimimaan millään tavoin Häntä vastaan. Ja vaikka ihminen näkee maailmassa olevan asioita jotka ovat Korkeimman järjestyksenpidon vastaisia, johtuu se siitä, että Hän haluaa niin olevan.

Ja sitä pidetään korjauksena, jota kutsutaan nimellä "vasen työntää pois ja oikea vetää puoleensa", mikä tarkoittaa, että se, mitä vasen työntää pois, pidetään korjauksena. Tämä merkitsee sitä, että maailmassa on asioita, jotka pyrkivät alusta asti suuntaamaan henkilön pois oikealta tieltä, ja ne torjuvat hänet pois pyhyydestä.

Ja näistä torjutuksi tulemisista seuraava hyöty on siinä, että niiden kautta henkilö vastaanottaa tarpeen sekä täydellisen halun että Jumala auttaisi häntä, sillä hän näkee, että muutoinn hän on hukassa. Hän ei ainoastaan lakkaa edistymästä työssään. vaan hän huomaa että hän menee taaksepäin, eikä hänellä ole voimaa noudattaa Toraa ja Mitzvotia edes vaikka se olisi lo lishma. Että ainoastaan ylittämällä aidosti kaikki esteet, järjen ylitse, hän voi noudattaa Toraa ja Mitzvotia.

Mutta hänellä ei aina ole voimaa päästä järjen ylitse, vaikka muutoin hänen on pakosta mentävä harhaan, Jumala varjelkoon, Luojan tieltä ja jopa lo lishmasta. Ja hän on sellainen, joka aina tuntee että pirstaleet ovat enemmän kuin kokonaisuus, tarkoittaen että laskuja on paljon enemmän kuin nousuja, eikä näe loppua näille koettelemuksille, vaan että hän on ikuisesti oleva pyhyyden ulkopuolella, sillä hän näkee, että hänen on vaikea noudattaa edes pisteen vertaa, ellei järjen ylittämisen kautta, mutta aina hän ei kykene ylittämään. Ja miten se kaikki tulee päättymään?

Sitten hän päätyy ratkaisuun ettei kukaan muu voi auttaa häntä paitsi Itse Jumala. Tämä saa hänet esittämään sydämensä pohjasta vaatimuksen Luojalle, että hänen silmänsä ja sydämensä aukenisivat, jotta hänet tuotaisiin lähemmäksi ikuista yhteenliittymistä Jumalan kanssa. Tästä seuraa, että kaikki hänen kokemansa torjutuksi tulemiset olivat Luojalta lähtöisin.

Tämä tarkoittaa, että hänen kokemansa torjutuksi tulemiset eivät olleet sen vuoksi, että hänessä oli vikaa, kun ei kyennyt ylittämään niitä, vaan siksi että nuo torjutuksi tulemiset ovat sellaisia varten, jotka todella haluavat päästä lähemmäksi Jumalaa. Ja jotta tällainen henkilö ei tyytyisi vähään, nimittäin ettei hän pysyisi pienenä lapsena vailla tietoa, hän vastaanottaa avun ylhäältä, jotta hän ei voisi sanoa että Jumalan kiitos, hän noudattaa Toraa ja tekee hyviä tekoja, ja mitä muuta hän voisi pyytää?

Ja vain jos tuon henkilön halu on aitoa, hän saa vastaanottaa avyn Korkeuksista. Ja hänelle näytetään jatkuvasti hänen nykyiset vikansa; eli hänelle lähetetään ajatuksia ja näkemyksiä, jotka toimivat hänen yrityksiään vastaan. Tämä sen vuoksi, että hän näkisi ettei hän ole yhtä Herran kanssa. Ja niin paljon kun hän ylittääkin, hän tulee aina näkemään kuinka hän on sijoittanut kauemmaksi pyhyydestä kuin muut, jotka tuntevat yhteyden Herraan.

Mutta hänellä taas on aina omat valituksenaiheensa ja vaatimuksensa, eikä hän kykene oikeuttamaan Luojan toimintatapoja, ja kuinka Hän toimii hänen kohdallaan. Ja häntä surettaa, ettei hän ole yhdessä Herran kanssa, kunnes hän alkaa tuntemaan, ettei hänellä ole mitään osallisuutta pyhyyteen.

Ja vaikka hän ajoittain saa herätyksen korkeuksista, joka elävöittää hänet hetkellisesti, niin pian hän putoaa syvyyksiin. Tämä kuitenkin panee hänet käsittämään että ainoastaan Jumala voi auttaa, ja todella vetää häntä lähemmäksi.

Ihmisen pitää aina yrittää riippua kiinni Luojassa, eli kaikki hänen ajattelunsa tulee liittyä Häneen. Toisin sanoen, vaikka hän olisi mitä pahimmassa tilassa, josta ei voi enää laskeutua alaspäin, hänen ei pidä jättää Hänen valtapiiriään, eli ajatella, että on olemassa jokin toinen päättäjä, joka estää häntä pääsemästä pyhyyteen, ja jolla on valta joko tuottaa hyötyä tai tehdä vahinkoa.

Hänen ei siis tule ajatella, että jotain asiaa hallitsee Toisen Puolen (sitra achrah) voima, joka ei salli ihmisen tehdä hyviä tekoja ja seurata Jumalan teitä, vaan hänen pitää ajatella että kaiken tekee Luoja.

Baal Shem Tov sanoi, että sellainen, joka sanoo että maailmassa on toinen voima, nimittäin kuoret, on "toisten jumalien palvonnan" tilassa, ja että harhaoppinen ajatus ei välttämättä ole synti, mutta jos joku ajattelee että Luojan lisäksi on olemassa toinen päättäjä ja voima, niin hän tekee syntiä.

Lisäksi jos joku sanoo että ihminen päättää itsensä suhteen, eli jos hän sanoo että aiempina päivinä hän ei itse tahtonut seurata Jumalan teitä, niin sitäkin pidetään harhaoppisuuden syntinä, koska tällainen ihminen ei usko että yksin Luoja johtaa maailmaa.

Mutta kun hän on tehnyt syntiä, on hänen sitä varmasti kaduttava ja oltava pahoillaan sen tekemisestä, mutta tässäkin meidän täytyy asettaa tuska ja suru oikeaan osoitteeseen: se paikka, mihin hän sijoittaa synnin syyn on se, mistä hänen tulee olla pahoillaan.

Ja ihmisen tulee olla pahoillaan ja sanoa: "Tein tuon synnin, koska Luoja viskasi minut alas pyhyydestä saastaisuuteen, käymälän likaan". Toisin sanoen Jumala antoi hänelle halun ja kaipauksen huvittaa omaa itseään ja hengittää löyhkäistä ilmaa. (Ja voitaisiin sanoa, niin kuin kirjoissa kerrotaan, että toisinaan ihminen ruumillistuu sian ruumiseen, eli hän vastaanottaaa halun sekä kaipauksen elää asioissa, joita hän jo kerran piti jätöksinä, mutta nyt hän taas haluaa herättää itsensä henkiin niissä).

Myös silloin kun ihminen tuntee olevansa kohoamisen tilassa, ja saa työn ohessa maistaa hyvää makua, ei hänen pidä sanoa: "Nyt olen tilassa, jossa ymmärrän että kannattaa palvella Jumalaa". Pikemminkin hänen tulee tietää, että nyt Herra on mieltynyt häneen ja sen vuoksi vetää häntä lähemmäksi, ja siksi hän saa työn ohessa maistaa hyvää makua. Ja hänen pitää varoa milloinkaan jättämästä pyhyyden valtapiiriä ja sanomista että Luojan lisäksi on jokin toinen tekijä. (Mutta tämä tarkoittaa, että suosion saaminen Herran silmissä, tai sen vastakohta, eivät riipu ihmisestä itsestään vaan kaikki riippuu Jumalasta. Eikä ihminen voi ulkoisella mielellään käsittää, miksi Herra yhtenä hetkenä pitää hänestä, ja toisena ei.)

Ja samaten silloin kun hän murehtii, koska Herra ei vedä häntä luokseen, niin hänen pitää varoa säälimästä itseään sen vuoksi että hän on etääntynyt Luojasta, koska niin tehdessään hänestä tulee vastaanottaja omaksi hyväkseen, ja se joka niin vastaanottaa, on erkaantunut Luojasta. Sen sijaan hänen tulisi murehtia sitä että Jumalallinen Läsnäolo on joutunut maanpakoon, mikä tarkoittaa, että hän on aiheuttanut surua Jumalalliselle Läsnäololle.

(Ja tämä saattaa olla merkitys näille sanoille: "Kun ihminen katuu,Jumalallinen Läsnäolo sanoo: Se on kevyempi kuin minun pääni"). Ja jos ihminen ei pidä itselleen kuuluvana surua siitä, että hän on etääntynyt Jumalasta, hän pelastuu putoamasta itselleen vastaanottamisen ansaan, joka on erkanemista pyhyydestä.

Sama pätee, kun ihminen joku tuntee olevansa jonkin verran pyhyyttä lähempänä, kun hän iloitsee siitä, että on ansainnut suosion Herran silmissä, on hänen sanottava että hänen ilonsa ydin on siinä että nyt Jumalallisessa Läsnäolossa on iloa, joka johtuu siitä, että oma ruumiinosa on voitu vetää lähelle, eikä sitä ole jouduttu lähettämään pois.

Ja ihminen iloitsee, koska hänelle on annettu kyky miellyttää Jumalallista Läsnäoloa. Ja tämä on samaa iloa, koska yksilön tuntema ilo on vain osa iloa, jota kokonaisuus tuntee. Ja tälläisten laskelmien kautta hän menettää yksilöllisyytensä ja välttyy joutumasta Toisen Puolen ansaan, joka on tahto vastaanottaa omaa itseä varten.

Siltikin, tahto vastaanottaa on tarpeen, sillä se on henkilön perusta, koska kaikki mikä henklössä on vastaanottamisen halun lisäksi luetaan kuuluvaksi Luojalle. Kuitenkin mielihyvän vastaanottamisen tahto tulee korjata antamisen muodoksi.

Tälla tahdotaan sanoa, että vastaanottamisen halun ottama mielihyvä ja ilo tulee suunnata tuottamaan tyytyväisyyttä korkeuksissa, koska alempana on mielihyvää. Sillä luomisen tarkoitus oli tämä, antaa hyvyyksiä Hänen luoduilleen. Ja tätä sanotaan Jumalallisen Läsnäolon iloksi korkeuksissa.

Tästä syystä ihmisen on etsittävä neuvoa siihen, kuinka hän voi aiheuttaa tyytyväisyyttä korkeuksissa. Ja varmaa on, että jos hän vastaanottaa mielihyvää, tunnetaan korkeuksissa tyytyväisyyttä. Sen vuoksi hänen tulisi aina kaivata olla Kuninkaan palatsissa ja kyetä kisailemaan Kuninkaan aarteilla. Ja varmasti se aiheuttaa tyytyväisyyttä korkeuksissa. Siitä seuraa, että hänen koko kaipauksensa tulisi olla Luojan takia.

Rabbi Jehuda Ashlag, Shamati-kirja

Englanninkielisestä versiosta kääntänyt Jarkko Lehto.