Kabbalah.info - Kabbalah Education and Research Institute

Neljäs luku - Kabbalan ja Zoharin historia

 

Kabbalan mukaan Aatami oli ihmiskunnan ensimmäinen ihminen, joka elämänsä aikana havaitsi henkisen maailman. Se tapahtui 5772 vuotta sitten (vuodesta 2011), eli pari sataatuhatta vuotta sivistyksen alkamisen jälkeen. Aatami asui Mesopotamiassa. Hänen tutkimustensa tulokset löytyvät kirjasta "Kätketty Enkeli" (Raziel HaMal'ach), joka on ensimmäinen kabbalan kirja.
Aatamilta viisaus alkoi välittyä sukupolvelta sukupolvelle, emmeka tiedä, montako tutkijaa jokaisessa sukupolvessa oli. Kymmenessä sukupolvessa Ataamin ajasta, suurin tutkija oliNooa. Vasta kymmenen sukupolven jälkeen, noin 3800 vuotta sitten, Aabraham ilmestyi.
Patriarkkaa Aabrahamia kutsutaan ensimmäiseksi kabbalistiksi, koska hänen ansiostaan kabbalan menetelmä muodostui. Edelliset tutkijat loivat tieteellisen pohjan, jolle tämä menetelmä rakentui. Aabrahami kyseenalaisti ihmisen olemassaolon, ja etsi uupumatta vastauksia kysymyksiinsä, näinollen kehittyen tietämyksessään (eli kabbalistisissa termeissä "ylemmät maailmat paljastuivat hänelle").Hän siirsi tuleville sukupolville sekä tietonsa että menetelmän, jolla hän oli sen saavuttanut. Kabbala siirtyi vuosisatojen ajan suullisesti kabbalistilta toiselle. Jokainen kabbalisti liitti oman persoonallisen kokemuksensa alati kasvavaan tietämykseen. Heidän henkiset saavutuksensa kuvattiin heidän sukupolvelleen sopivalla tavalla.

Tooran (viiden Mooseksen kirjan) kirjoittamisen jälkeen Kabbala jatkoi kehitystään. Sitä opiskeltiin ryhmissä jo ensimmäisen ja toisen temppelin välisenä aikana (586 - 515 eKr.). 
Toisen temppelin tuhoutumisen jälkeen (70 jKr.) meidän aikaamme asti on Kabbalan kehityksessä ollut kolme erityisen tärkeää ajanjaksoa, jolloin julkaistiin keskeisiä Kabbalan opiskelumenetelmää koskevia kirjoituksia.
Ensimmäinen näistä aikakausista sijoittui toiselle vuosisadalle, jolloin Rashbi eli Rabbi Shimon Bar Yochai kirjoitti Zoharin kirjan. Tämä tapahtui noin vuonna 150 jälkeen ajanlaskumme alun.
Rabbi Shimon oli suuren Rabbi Akiban (40-135) oppilas. Roomalaiset kokivat Rabbi Akiban kabbalistiset opetukset uhkaaviksi, ja he kiduttivat sekä tappoivat sekä hänet että monia hänen oppilaitaan. He raastoivat hänen luunsa paljaiksi teräksisellä harjalla, jota käytettiin hevosten puhdistamiseen.
Kun 24 000 Rabbi Akiban oppilasta oli kuollut, Rashbi sai Rabbi Akibalta ja Rabbi Yehuda Ben Babalta valtuudet opettaa tuleville sukupolville Kabbalaa sellaisena, kun hän oli sen itse oppinut. Ainoastaan Rabbi Shimon Bar Yochai ja neljä muuta selvisivät vainoista hengissä.
Kun Rabbi Akiba oli vangittu, Rashbi kätkeytyi luolaan poikansa Elazarin kanssa, ja he elivät siellä kolmetoista vuotta.
Kun he astuivat luolasta esiin, heillä oli Zohar, ja he olivat kiteyttäneet Kabbalan opiskelun ja henkisyyden saavuttamisen menetelmän. Rashbi tavoitti kaikki 125 tasoa, jotka kabbalan mukaan ihminen voi saavuttaa tämän maailman elämän aikana.
Zohar kertoo, että Rashbi ja hänen poikansa saavuttivat tason nimeltä "profeetta Elia", tai että profeetta itse tuli opettamaan heitä. Zohar on kirjoitettu erikoisella tavalla, vertauskuvallisten tarinoiden muotoon, ja aramean kielellä.
Zohar mukaan aramea on heprean "kääntöpuoli", sen kätketty puoli.
Rabbi Shimon Bar Yochai ei kirjoittanut sitä omin käsin, vaan hän toi esiin viisauden ja sen saavuttamisen menetelmän sanelemalla sisällön Rabbi Aballe. Aba kirjoitti Zoharin uudelleen sillä tavoin, että ainoastaan ne voisivat sitä ymmärtää, jotka olisivat "sen arvoisia".
Zohar selittää, että ihmisen kehitys jakautuu 6000 vuoteen, jona aikana ihmiskunta käy läpi jatkuvaa kehittymistä sukupolvi sukupolvelta. Prosessin lopputulos on, että tavoitetaan "korjauksen loppu", eli kaikkein korkeimman henkisen kehittymisen tason.
Rabbi Shimon Bar Yochai oli yksi sukupolvensa suurimmista hahmoista. Hän kirjoitti ja julkaisi monia tulkintoja kabbalistisista aiheista jälkipolville. Sen sijaan Zoharin kirja hävisi niin pian kuin se oli kirjoitettu.
Legendan mukaan Zoharin kirjoitukset piilotettiin Safedin (Tzfatin) kaupungin läheisyydessä olevaan luolaan. Satoja vuosien päästä ne löydettiin alueella asustavien arabien toimesta. Eräänä päivänä muuan kabbalisti Safedista oli torilla ostamassa kalaa, kun hän näki ällistyksekseen, että kalat olivat käärittyinä Zoharin korvaamattomiin sivuihin. Hän lähti välittömästi ostamaan kaikki sivut arabeilta, ja ne hän kokosi yhteen kirjaksi.
Sen kirjoituksia tutkittiin salaa pienissä kabbalistisissa ryhmissä. Ensimmäista kertaa sen julkaisi Rabbi Moshe de Leon 1200-luvulla Espanjassa.
Kabbalan kehityksen toinen jakso on hyvin tärkeä meidän sukupolvemme Kabbalalle. Se on Arin aikakausi. Arin eli Rabbi Yitzhak Lurian kanssa siirryttiin vanhasta Kabbalan opiskelumetodista uuteen. Hänen kirjoituksissaan ilmaantuu ensimmäisen kerran puhdas kabbalistinen kieli. Hän myös avasi aikakauden, jolloin kaikki voivat avoimesti opiskella Kabbalaa.
Ari syntyi Jerusalemissa vuonna 1534. Hänen isänsä kuoli, kun hän oli vielä lapsi, joten hänen äitinsä vei hänet Egyptiin setänsä kasvatettavaksi. Egyptissä asuessaan hän ansaitsi elantonsa kauppiaana, mutta suurimman ajastaan hän käytti Kabbalan opiskeluun. Legendan mukaan hän vetäytyi sietsemäksi vuodeksi erilleen muista Roda - nimiselle saarelle Niilijoessa, missä hän opiskeli Zoharia, ensimmäisten kabbalistien kirjoja, sekä toisen oman sukupolvensa opettajan, Ramakin eli Rabbi Moshe Cordoveron teoksia.
Vuonna 1570 Ari saapui Israeliin, Safedin kaupunkiin. Hän aloitti heti opettamaan Kabbalaa huolimatta nuoresta iästään. Pian hänen suuruutensa havaittiin; Safedin oppineet, jotka olivat hyvin edistyneitä sekä julkisessa että kätketyssä viisaudessa, alkoivat opiskelemaan hänen kanssaan, ja hänen maineensa kiiri kaikkialle.
Hänen oppilaansa Rabbi Chaim Vital kirjoitti ylös vastauksia moniin kysymyksiin, jotka tulivat esiin puolentoista vuoden opiskelun aikana.
Ari jätti jälkeensä sen Kabbalan opiskelun systeemin, jota käytetään tänäkin päivänä. Siihen kuuluvia kirjoituksia ovat Etz HaChayim (Elämän puu),  Sha’ar HaKavanot (Intentioiden portti), Sha’ar HaGilgulim (Jälleensyntymien portti), ja monia muita.
Ari kuoli nuorena, jo vuonna 1572. Hänen viimeisen toivomuksensa mukaisesti hänen kirjoituksensa tallennettiin odottamaan aikaa, joka olisi kypsä hänen opetuksensa esille tuomiseen.
Suuret kabbalistit tiesivät ettei heidän sukupolvensa vielä kyennyt arvostamaan sen menetelmän dynamiikkaa, jonka he laativat, ja jota he opettivat. Siksi he usein pitivät parhaimpana kätkeä tai jopa tuhota kirjoituksensa. Tiedämme, että Baal HaSulam poltti suuren osan omista kirjoituksistaan.
Rabbi Vital antoi määräyksen, jonka mukaan osa Arin kirjoituksista kätkettiin hautaan yhdessä hänen kanssaan. Osa taas annettiin hänen poikansa haltuun, ja hän toimitti niistä kokoelman nimeltä Kahdeksan porttia. Paljon myöhemmin Rabbi Vitalin pojanpojan johtama ryhmä haki taas yhden osan kirjoituksista pois haudasta.
Zoharia alettiin avoimesti opiskelemaan ryhmissä vasta Arin aikakautena. Tällainen Zoharin opiskelu kukoisti kahdensadan vuoden ajan. Hassidutin (hasidilaisuuden) kulta-aikana 1700-luvun puolivälistä aina 1800-luvun lopulle asti lähestulkoon jokainen suuri rabbi oli kabbalisti.
Kabbalisteja ilmaantui erityisesti Puolassa, Venäjällä, Marokossa, Irakissa, Jemenissä, ja monissa muissa maissa. Sen jälkeen, 20. vuosisadalle tultaessa, kiinnostus Kabbalaan alkoi jyrkästi vähenemään, kunnes se katosi miltei kokonaan.
Kabbalan kehityksen kolmannessa vaiheessa Arin opetuksiin lisättiin uudenlainen metodi, ja sen teki meidän sukupolvessamme Rabbi Yehuda Ashlag, joka kirjoitti Zohariin ja Arin opetuksiin kommentaarin nimeltä Sulam (Tikapuut). Hänen menetelmänsä sopii erityisesti nykyisen sukupolven tarpeisiin.
Kirjoittamansa Sulamin vuoksi Rabbi Yehuda Ashlag tunnetaan nimellä Baal HaSulam (Tikapuiden Mestari). Hän syntyi vuonna 1885 Lodzissa, Puolassa. Nuoruudessaan hän hankki syvällisen tietämyksen sekä kirjoitetusta että suullisesta juutalaisesta laista, ja myöhemmällä iällä hän toimi tuomarina ja opettajana Varsovassa.
Hän muutti perheensä kanssa Israeliin vuonna 1921, ja hänestä tuli rabbi Givat Shauliin Jerusalemissa. Hän oli jo täysin paneutunut oman opetuksensa kirjoittamiseen, kun hän aloitti Zoharin kommentaarin laatimisen vuonna 1943.
Vuonna 1953 hän sai sen päätökseen. Seuraavan vuonna hän kuoli, ja hänet haudattiin Givat Shaulin hautausmaalle Jerusalemiin.
Hänen seuraajansa oli hänen vanhin poikansa Rabbi Baruch Shalom Ashlag, Rabash. Hänen kirjansa rakentuvat hänen isänsä antamille ohjeille. Ne kehittävät edelleen kauniilla tavalla teemoja, jotka ovat hänen isänsä kirjoituksissa, ja helpottavat siten hänen isänsä meidän sukupolvellemme jättämien kommentaarien ymmärtämistä.
Rabash syntyi Varsovassa vuonna 1907, ja saapui Israeliin hänen isänsä sinne muuttaessa. Vasta naimisiin mentyään hänen isänsä otti hänet ryhmään, jossa valitut oppilaat opiskelivat Kabbalan kätkettyä viisautta. Pian hän sai valtuudet opettaa isänsä uusia oppilaita.
Isänsä kuoleman jälkeen hän otti asiakseen jatkaa oppimansa erityismenetelmän opettamista. Suurista saavutuksistaan huolimatta hän noudatti ankarasti hyvin vaatimattomia elämäntapoja, kuten hänen isänsäkin oli tehnyt. Hän työskenteli elämänsä aikana suutarina, rakennusmiehenä ja kirjurina. Ulkonaisesti hän eli niin kuin kuka hyvänsä, mutta kaiken vapaa-aikansa hän omisti Kabbalan opiskelulle ja opettamiselle. Rabash kuoli vuonna 1991.
Rabbi Yehuda Ashlag, Baal HaSulam, on meidän sukupolvemme tunnustettu henkinen johtohahmo. Hän on ainoa tässä sukupolvessa, joka on kirjoittanut täysin perusteellisen ja ajanmukaistetun kommentaarin Zoharille ja Arin kirjoituksille. Nämä kirjat yhdessä Rabbi Baruch Ashlagin esseiden kanssa ovat ainoa lähde, jota voimme käyttää edistyäksemme.
Kun luemme heidän kirjojaan, me todellisuudessa opiskelemme Zoharia ja Arin kirjoituksia kaikkein tuoreimmalla tavalla. Tämä on meidän sukupolvemme pelastusrengas, koska se tekee meille mahdolliseksi ikivanhojen tekstien opiskelun niin kuin ne olisivat kirjoitettu tänä päivänä, ja saamme niistä ponnahduslaudan henkisyyteen.
Baal HaSulamin menetelmä soveltuu kaikille, ja hänen kirjoituksissaan rakentamat tikapuut (sulam) toimivat vakuutena siitä, ettei kenenkään tarvitse pelätä Kabbalan opiskelua. Jokainen Kabbalaa opiskeleva voi vakuuttautua siitä, että kolmen tai viiden vuoden sisällä hän voi saavuttamaan henkisen tietämyksen, uuden todellisuuden hahmottamisen ja korkeamman ymmärryksen.
Jos me opiskelemme Rabbi Yehuda Ashlagin, Baal HaSulamin kirjojen mukaisesti, voimme tavoittaa oikean korjauksen. Opiskelumenetelmä on rakennettu siten, että se herättää meissä halun ymmärtää toisen todellisuuden. Kabbalan mukaan meissä herää halu saada tietää omat juuremme ja miten yhdistäytyä niihin. Siten saamme voiman kehittyä ja toteuttaa tarkoituksemme.
Näemme Zoharin puhuvan jokaiselle sukupolvelle. Kussakin sukupolvessa se avautuu entistä enemmän ja tulee entistä paremmin ymmärretyksi. Jokainen sukupolvi avaa Zoharin kirjan omalla tavallaan, joka sopii siinä olevien erityisten ihmisten juurille.
On huomattavaa, että samalla kabbalistiset kirjoitukset pyritään myös kätkemään, jotta ne, joilla on tarve etsiä niitä löytävät ne omin päin. On ilmeistä, että kabbalistit tietävät että muutoksen prosessi vaatii kaksi edellytystä: oikean ajoituksen ja henkisen kypsyyden.