Maailmankaikkeuden ykseyden saavuttaminen

Kabbalan tieteen pääasiallisena tutkimuskohteena ovat maailmankaikkeuden osien väliset suhteet. Kaikki todellisuuden alkeisosat ja sen viisi maailmaa yhdistyvät yhtenäisen luonnonlain alaisuudessa ykseydeksi, jonka kaikki osat sisältyvät ja liittyvät toisiinsa.

Ylemmän maailman tutkija havaitsee myös, että kaikki maailmat yhdistyvät Kabbalan viisauden kanssa kymmeneksi todellisuudeksi, joita kutsumme nimellä sefirot (hepr. "loisteet"). Niissä taas toteutuu viisinkertainen järjestys, joka muodostuu Äärettömyyden maailmaa kuvaavasta pisteestä.

Aloitteleva Kabbalan tutkija lähtee yhdestä pisteestä liikkeelle, ja sen jälkeen hän siirtyy ensimmäiseen maailmaan, joka seuraa äärettömyyden maailmaa, ja sen kymmeneen sefirotiin. Tämä ensimmäinen maailma on nimeltään Adam Kadmon - "ihmisen alkukuva". Opiskelija tulee havaitsemaan miten Adam Kadmonin moninaiset yksityiskohdat leviävät ja jatkuvat muihin maailmoihin aina astronomian, fysiikan ja muiden maallisten tieteiden lakien alaisuuteen syyn ja seurauksen lain mukaisesti.

Luonnon lait ovat täysin toisistaan riippuvaisia, ja kaikki ilmiöt kehittyvät asteittain toisistansa. Tämä kehitys johtaa yhdestä pisteestä Adam Kadmonin maailman moninaisuuteen. Sitten Adam Kadmonin maailmasta syntyy neljä muuta maailmaa jotka ovat tietyllä tavalla kopioita siitä. Ne laajentuvat kunnes päädymme tähän meidän maailmaamme. Sitten jatkamme tutkimistamme sisällyttäen kaikki todellisuuden yksityiskohdat toisiinsa, kunnes saavutamme jälleen Adam Kadmonin maailman, kymmenen sefirotia, neljä perusvaihetta ja viimein alkupisteen.

Vaikka emme voisikaan havaita tutkimuskohdettamme, voimme aivan samoin kuin muissakin tieteissä tutkia niitä loogisen ajattelun keinoin. Kun tutkimme esimerkiksi ihmisen anatomiaa, voimme opiskella miten ruumiin elimet toimivat yhdessä, vaikka meillä ei olisikaan käsitystä kokonaisesta ihmisestä. Ajan mittaan kykenemme johtamaan yksittäisten ruumiinosien tutkimiseen perustuvan yleisen säännön, joka koskee koko ruumiin toimintaa.

Vastaavasti henkilöllä, joka alkaa tutkimaan ylempää maailmaa, ei ole aluksi tietoa tästä maailmasta, mutta hän voi saavuttaa sen yhdistämällä yhteen sen alkeistekijät. Hänen tulee ymmärtää sen yksityiskohtia ja siinä vaikuttavia tekijöitä, syitä, seurauksia, ja näiden välisiä suhteita, kunnes hän saavuttaa viisauden. Niin pian kun hän on käsittänyt kaikki pienintä yksityiskohtaa myöten, hän saavuttaa tiedon kokonaisuudesta.

Vasta meidän päivinämme koko maailma on alkanut opiskelemaan Kabbalan tiedettä. Se, ettei sitä aiemmin ole samassa määrin tutkittu, ei johdu siitä, että sen aihepiiri olisi meille saavuttamattomissa "tuonpuoleisissa asioissa". Astronomikin tutkii tähtiä ja planeettoja astumatta jalallaan niiden kamaralle, eikä Kabbalan tiede ole sen salaisempi kuin tähtitiedekään. Kabbalalla on omat oppikirjassa, joissa esitellään sen aiheet ja prosessit, joita siinä tutkitaan, ja ne selitetään hyvin perusteellisesti jo aloitusvaiheessa.

Kabbala oli kätkössä vuosituhansien ajan siksi, koska kabbalistit itse kätkivät sen. He tekivät sen odottaen sitä aikaa, jolloin maailma tarvitsisi sitä kipeästi. Nyt ihmiskunnan egoismi on kypsynyt riittävästi, ja se on kypsynyt tajuamaan ne kuolettavat harhakäsitykset jotka ovat johdattaneet sen nykyiseen tilanteeseensa.

Luomisen tarkoitus

Koska kaikkea hallitseva ylempi voima ei luo mitään ilman tarkoitusta, voimme päätellä, että luomisella on olemassa jokin päämäärä.. Inhimillinen, rationaalinen kokemus erottuu merkittävästi kaikesta muusta ylemmän voiman luomasta todellisuudesta. Yksin ihmiselle on annetty kyky tuntea lähimmäisensä kärsimystä itsessään. Voimme päätellä, että mikäli ylemmällä hallitsevalla voimalla on päämäärä luomistyössään, on sen kohteena ihminen, ja kaikki on luotu ainoastaan palvelemaan ihmisen kulkua kohti henkistä päämäärää. Meidän tulee saavuttaa kyky tuntea meitä hallitseva ylempi voima samassa määrin kuin tunnemme muut meitä ympäröivät asiat. 

Kun ihminen saavuttaa samanlaiset antamisen ja rakkauden ominaisuudet, kuin mitä ylemmällä voimalla on, hänessä herää mittaamaton hyvänolon tunne, jonka huippu on ihmeellinen tunto absoluuttisesta kontaktista ylemmän voiman kanssa. 

Suunnitelma tulee ilmi kun päämäärä saavutetaan

Toiminnan tulos on tunnetusti aina läsnä alkuperäisessä suunnitelmassa. Jos joku esimerkiksi tahtoo rakentaa talon, hän ensin kuvittelee sen ajatuksissaan, ja muodostaa sen perusteella tavoitteensa.  Tuon kuvan perusteella hän laatii  rakennuspiirustukset, jotta hän niiden avulla pääsisi haluttuun päämäärään. 

Sama pätee maailmankaikkeuteen. Niin pian kuin sen määränpää on ymmärretty, voidaan nähdä kuinka luomisen järjestys kaikissa ilmenemismuodoissaan määräytyy ainoastaan sen lopullisen tarkoituksen perusteella. Tällä tavoin ihminen kehittyy ja kohoaa ylemmäksi antamisen ominaisuudessaan, kunnes hän kokee ylemmän voiman lähimmäisessään.

Ihminen saavuttaa antamisen ominaisuuden asteittaisesti. Se on kuin kiipeisi tikapuita askelma kerrallaan, kunnes tullaan päämäärään. On myös tiedettävä, että näiden askelmien määrä ja laatu johtuvat kahdesta erillisestä todellisuudesta:

 Aineellinen todellisuus: Ylemmän valon ilmestyminen ylhäältä alaspäin. Ensimmäinen lähde määrittelee Luojan olemuksesta virtaavan valon määrän sekä laadun. Valo kätkeytyy usean verhon taakse, kunnes aineellinen todellisuus luomuksineen ilmaantuu siitä.

Korkeimman Mielen todellisuus: Alaspäin suuntautuvan ylemmän valon ilmestymisen jälkeen seuraa käänteinen liike ylöspäin. Ihmiskunta nousee henkisiä tikapuita kunnes se tavoittaa luomisen tarkoituksen.

Kabbalan viisaus tutkii kummankin todellisuuden yksityiskohtia. 

Hallitseva ylempi voima

Kabbalistien antaman luonnehdinnan mukaan hallitseva ylempi voima (jota nimitetään yleensä Luonnoksi tai Luojaksi) on absoluuttinen hyvyys. Eli se ei voi millään muotoa olla kenellekään vahingoksi. Niille kabbalisteille, jotka pääsevät tämän näkemiseen, se on maailmankaikkeuden peruslaki.

Järkemme kertoo meille, että kaiken pahan alku on egoismi - halu vastaanottaa mielihyvää oman itsen tähden, tai lyhyesti vain "vastaanottamisen halu". Tavoitellessamme kiihkeästi vain omaa etuamme ja tyydyttääksemme "vastaanottamisen halua", me tuotamme haittaa lähimmäisillemme. Kun luomakunta saavuttaa tyydytyksen omasta hyvinvoinnistaan, ei kukaan voi satuttaa lähimmäistään. Jos joku luotu vahingoittaa toista jostain muusta syystä kuin "vastaanottamisen halusta", johtuu se kuitenkin tottumuksesta, joka on tuosta halusta lähtöisin.

Koska näemme hallitsevan ylemmän voiman olevan täydellinen, on selvää, ettei siinä voi olla läsnä minkäänlaista "vastaanottamisen halua". Sen vuoksi sillä ei ole mitään syytä satuttaa ketään. Sen sijaan sillä on "antamisen halu", eli halu vuodattaa sen oma hyvyys luotuihin.

Kaikki luotujen tuntemat hyvän- sekä pahanolon tunteet ovat ylemmän voiman lähettämiä. Ylemmällä voimalla on yksi ainoa luonne - halu antaa, olla hyvä luoduille. Tämä on ainoa laki, joka määrittelee sen asenteen luomakuntaa kohtaan. Tästä seuraa, että kaikki luodut vastaanottavat siltä ainoastaan hyvää, eikä heitä ole luotu mitään muuta varten kuin vastaanottamaan sen hyvyyttä.

Siksi kabbalistit puhuvat tästä voimasta "absoluuttisena hyvyytenä".

Ylemmän voiman hallitseminen ei ole vailla tarkoitusta

Tarkastelkaamme miten tällä hetkellä tämä ylempi voima hallitsee todellisuutta, ja tekee ainoastaan hyvää.
    
Katsoimmepa mitä tahansa paikallaan olevaa, liikkuvaa, tai puhuvaa olentoa, näemme että jokainen niistä aina pienimmästä yksilöstä koko lajiin asti on tarkoituksenmukaisen syyn ja seurauksen lain alainen. Sitä voidaan verrata puussa kasvavaan hedelmään, jonka määränpäänä ja hyvänä on tulla kypsäksi.

Kasvitieteilijät voivat selittää kuinka monta muodonmmuutosta hedelmän täytyy käydä läpi ennen täydellistä kypsymistään. Mikään viimeistä edeltävistä vaiheista ei kuitenkaan voi vihjaista aavistuksen vertaa sen lopullisen tilan kauneudesta ja makeudesta. Pikemminkin ne ovat vastakkaisia sille. Mitä makeampi hedelmä on lopussa, sitä kitkerämpi ja rumempi se on aiemmissa kehitysvaiheissaan. 

Tämä kehitysvaiheiden välinen ero on vielä huomattavampi, kun tarkastellaan "liikkuvien" ja "puhuvien" (eläinten ja ihmisten) olentojen kehitystä. Eläimen mieli pysyy kapeana sen kehityttyä loppuun asti, eikä sen kehityksen aikana tapahdu suuria muutoksia, kun taas ihmismieli käy läpi dramaattisia muutoksia ennen kypsymistään. Päivän vanhaa vasikkaa voidaan jo sanoa häräksi, koska se jaksaa jo seistä omilla jaloillaan, käyskentelemään ympäriinsä, ja puolustautumaan ympäröiviltä vaaroilta. Sen sijaan päivän ikäinen ihminen on täysin avuttomassa tilassa. Jos ei tuntisi tämän maailman todellisuutta, voisi näitä kahta keskenään verratessa luulla ettei ihmisvauvasta milloinkaan voi tulla mitään erikoisempaa. Vasikkaa voisi pitää tulevaisuuden mahtitekijänä. Eli jos vertaamme vauvan ja vasikan mieltä, on jälkimmäinen täysin vailla mitään alkeellisintakaan käsitystä ja ymmärrystä.   Mutta kun tarkastellaan eri kehitysvaiheita, käy selväksi että ylempi voima, joka on luonut koko todellisuuden, hallitsee sitä mielekkään tarkoituksellisella tavalla. 

Ottaen tämän huomioon voimme todeta, että viisain henkilö on sellainen, joka on saavuttanut kokemusta. Sellainen henkilö, jolla on ollut mahdollisuus havainnoida luotuja kaikissa niiden kehitysvaiheissa aina niiden lopulliseen täydelliseen tilaan asti, ei pelkää niitä vääristyneitä muotoja, joita luodut käyvät läpi eri vaiheissaan. Hän voi uskoa niiden kauneuteen ja täydellisyyteen lopullisessa kehitysvaiheessaan. Kabbalan tiede kuvaa sitä kehityskulkua, jota kaikkien luotujen on käytävä läpi askel askeleelta.

Kun tutkimme huolellisesti tapaa, jolla ylempi voima hallitsee meidän maailmaamme, näemme ettei se tee sitä ilman tarkoitusta. Sen ystävällisyys luotua kohtaan ei käy ilmeiseksi kuin vasta kehityskulun lopussa. Siihen asti kehittyvä luomakunta näyttäytyy havainnoitsijalle epämiellyttävänä ulkoisesti .

Kaksi kehittymisen tietä: kärsimyksen tie ja Kabbalan polku

Edellä annetusta esimerkistä voimme nähdä kuinka ylemmän hallitsevan voiman laatu on absoluuttinen hyvyys ja se hallitsee meitä tarkoituksenmukaisesti. Tämä on peräisin sen omasta täydellisydestä, jossa millään pahalla ei voi olla sijaa. Sen hallitsemistavan tarkoituksenmukaisuus pakottaa meidät käymään läpi kaikki syyn ja seurauksen vaiheet aina siihen asti kun vastaanotamme hyvyyden, johon kaikki tähtäsi, ja joka on luomisen määränpää. Me olemme kuin upea hedelmä, joka lähenee kypsymistään. Tämä lopputulos on varma, ja koskettaa meitä kaikkia.

Ylemmän voiman tarkoituksena on tehdä meidät samankaltaiseksi sen omistaman absoluuttisen hyvyyden kanssa. Kaikki mitä se tekee tähtää tähän tarkoitukseen. On valmistettu kaksi polkua viemään meidät perille määränpäähän:

 Kärsimyksen polulla tarkoitetaan sitä luodun kehittymisen tapaa, jossa luotu oman luontensa tähden on pakotettu kulkemaan läpi erilaisia vaiheita, jotka liityvät toisiinsa syyn ja seurauksen kautta. Kehittyminen tällä tiellä on hyvin hidasta, kunnes ymmärretään hyvän valitsemisen ja pahasta kieltäytymisen välttämättömyys, ja saavutetaan kaivattu merkityksellinen yhteys hallitsevaan voimaan. Tämä tie on kuitenkin pitkä ajallisesti, ja kipua sekä kärsimystä täynnä. 

 Kabbalan polku on helppo ja miellyttävä, ja se kykenee tekemään meidät kutsumuksemme arvoisiksi lyhyessä ajassa ilman kärsimystä. Kävi miten kävi, meidän lopullinen tarkoituksemme on määrätty ennalta. Me tulemme on pääsemään siihen, eikä ole mitään tapaa välttyä siltä, sillä ylempi voima hallitsee tiukasti meitä kahdella tavalla: kärsimyksen tiellä ja Kabbalan tiellä. Kun katselemme ympärillemme, voimme nähdä kuinka kumpikin tie hallitsee meitä samanaikaisesti. 

Kabbala johdattaa meidät pahan käsittämiseen

Kun ihminen pyrkii saavuttamaan ylemmän maailman, on kaikkien hänen tekojensa tarkoitus käsittää hänessä oleva pahuus. Hän huomaa kuinka hänen luontainen egoisiminsa tukkii hänen tiensä ylempään maailmaan. Luodut eroavat toisistaan yksinomaan siinä suhteessa kuinka hyvin he käsittävät pahan. Korkeasti kehittynyt luotu ymmärtää paremmin oman pahansa syvyyden asteen. Se tunnistaa pahan, ja työntää sitä pois enemmän kuin kehittymättömämpi olento, joka tuntee pahaa vähemmässä määrin. Jälkimmäinen jättää sen sisäänsä, koska se ei tunnista sitä pahaksi. 

Kaiken pahan perustana on egoismiksi kutsuttu itserakkaus. Tämä on päinvastainen tila suhteessa ylempään voimaan, jolla on vain halu antaa.

Mielihyvän olemus on ihmisen ominaisuuksien samankaltaisuus ylemmän voiman ominaisuuksien kanssa.

Kärsimyksen ja hädän olemus piilee vastakohtaisuudessa ylemmän voiman ominaisuuksiin nähden. Egoismi itsessään aiheuttaa tuskaa, kun käsitämme mikä ero vallitsee omien ominaisuuksiemme ja ylemmän voiman ominaisuuksien välillä.

Egoismia kohtaan tunnettu vastenmielisyys on eri sieluilla erilainen. Kehittymätön henkilö ei pidä egoismia pahana, ja siksi käyttää sitä avoimesti ja vailla häpeän tunnetta. Kehittyneempi henkilö taas kokee egoisminsa ainakin jossain määrin pahaksi, ja siksi epäröi käyttää sitä muutoin kuin salaa.

Korkeasti kehittynyt yksilö kokee egoisminsa niin inhottavana, ettei hän voi sietää ollenkaan sitä. Siksi hän tyhjentää itsensä siitä oman käsityskykynsä tason mukaisesti, sillä hän ei halua eikä kykene vastaanottamaan mielihyvää toisten kustannuksella. Lähimmäisenrakkauden kipinät alkavat heräämään henkiin tällaisessa henkilössä. Tämä laatu kehittyy hänessä vähitellen. Ensin hänessä kehittyy rakkaus lähimpiinsä sekä halu huolehtia heistä. Kun altruistinen laatu kehittyy hänessä pitemmälle, hänessä herää asteittain herää halu antaa kaikille häntä ympäröiville, lähimmäisille, yhteisölle, ja koko ihmiskunnalle.

Tietoinen ja tiedostamaton kehitys

Meitä eteenpäin työntää kaksi voimaa, jotka pakottavat meidät kiipeämään ylemmäksi henkisyydessä, kunnes saavumme sen lakipisteeseen - lopulliseen maaliin, jossa ominaisuutemme tulevat tasavertaisiksi ylemmän voiman kanssa.

Toinen voimista työntää meitä ilman että olemme valinneet sitä, tai että käsittäisimme sitä. Se tyrkkii meitä selkämme takana; kabbalistit kutsuvat sitä "kärsimyksen poluksi". Siitä ovat lähtöisin eettis- kasvatukselliset systeemit, jotka perustuvat käytännön järjen koettelemaan empiiriseen tietoon. Tämän järjestelmän olemuksena ei ole mitään muuta kuin kasvavan egoismin aiheuttamat ongelmat. Sen tietämys on saavutettu ikäänkuin "sattumalta", s.o. ilman tietoista käsittämistä tai valintaa. Se kuitenkin palvelee tarkoitustaan sangen vakuttaavasti, koska tuntemuksissamme kasvava ja ilmentyvä pahuuden
aste pakottaa meidät välttämään sen kohtaamista, ja siten me nousemme korkeammalle tasolle.

Toinen meitä eteenpäin vievä voima perustuu tietoiseen käsittämiseen. Me valitsemme tämän voiman omakohtaisesti. Se vetää meitä edeltäpäin ja sitä kabbalistit kutsuvat "Kabbalan poluksi". Lähtemällä tälle polulle ja seuraamalla kabbalistien neuvoja pyrkien ominaisuuksiemme tasavertaistamiseen ylemmän voiman kanssa me käsitämme nopeasti oman pahuutemme ja vastaanotamme kaksinkertaisen hyödyn:

Meidän ei tarvitse odottaa, kunnes elämänkokemuksemme alkaa tuuppia meitä eteenpäin tuskan avulla. Samaan aikaan intentiomme saavuttaa samankaltaisuus ylemmän voiman kanssa auttaa meitä kehittämään pahuuden käsityskykyä ilman kärsimystä. Niin pian kuin vain alamme omaksua pyrkimykstä tulla samankaltaiseksi ylemmän voiman kanssa, me tunnemme sen puhtauden ja suloisuuden. 

Alamme käsittämään itserakkauden alhaisuutta. Tämä kasvava pahuuden ilmestys kehittyy yhdessä mielihyvän ja mielenrauhan kanssa, joka hiljalleen ilmaantuu meissä kun saavutamme samankaltaisuutta ylemmän voiman kanssa.  

Voitamme aikaa, kun toimimme tietoisesti; vallassamme on tehdä enemmän asioita ja siten kiihdyttää korjauksen prosessia kunnes saavutamme absoluuttisen samankaltaisuuden ylemmän voiman kanssa.

Oikea tapa opettaa Kabbalaa

Aivan viime aikohin asti meiltä puuttui menetelmä, jonka avulla suuret ihmismassat ja kaikki kansakunnat voisivat opiskella Kabbalaa. Kunnes lopulta 20. vuosisadan viimeinen suuri kabbalisti J. Ashlag (Baal HaSulam) julkisti teoksissaan kaikille sopivan polun luomisen tarkoituksen saavuttamiseen. Tämän polun yleiseen tietoon saattamista ei voida pitää Baal HaSulamin ansiona, vaan se johtuu siitä, että meidän sukupolvemme on kehittynyt asteelle, jossa se on valmis ottamaan vastaan korjauksen. Voimme käyttää muita tieteitä apunamme  kabbalististen käsitteiden selventämisessä, sillä Kabbalan viisaus sulkee ne sisälleen. Mutta sopivin tapa opettaa Kabbalaa on kuitenkin ylempiä maailmoita koskevan tiedon jakaminen juurten ja oksien, syiden ja seurausten mukaisesti. 

Baal HaSulam on ensimmäinen kabbalisti, jonka menetelmällä ihmiset voivat ymmärtää kaikki kabbalistiset lähdeteokset.

Kabbalan saavuttaminen käy mahdolliseksi kun:

opiskeltava teksti ymmärretään. Tätä voidaan verrata tavalliseen tässä maailmassa tapahtuvaan tutkimukseen, jossa pyritään käsittämään maailmaa pelkkää näköhavaintoa syvällisemmin.

teksti tunnetaan. Informaation lisäksi kabbalistisella tekstillä on erityinen ominaisuus, joka saa aikaan, että kaikki sitä opiskelevat alkavat vähittäin saamaan tuntemusta ylemmästä maailmasta, vaikka he  eivät ymmärtäisikään lukemaansa.