|
Tietomme henkisistä maailmoista on peräisin ihmisiltä, jotka ovat
onnistuneet kehittämään ylempien maailmojen havaintokyvyn, ja
antaneet kirjoituksissaan selityksen näiden maailmojen mekanismeista
sekä rakenteista. He ovat myöskin esittäneet menetelmät, joilla
näihin maailmoihin voidaan olla yhteydessä. Näiden avulla me
kykenemme astumaan henkisiin maailmoihin, saavuttamaan täyden
tietämyksen, täydellisyyden havaitsemisen, luomisen päämäärän
ymmärtämisen ja olemassolomme merkityksen vielä tässä maailmassa
eläessämme.
Tämä FT Michael Laitmanin kurssi perustuu kolmeen lähteeseen: rabbi
Shimon bar Yohain Zohariin (n.100-luku jKr.), Arin, eli rabbi
Yitzhak Lurian, 1500-luvulla Tzfatin kaupungissa eläneen kabbalistin
kirjoituksiin , ja viimein Rav Yehuda Ashlagin (Baal HaSulamin)
teoksiin 1900-luvun puolivälistä.
Nämä kolme kabbalistia ovat yksi ja sama sielu, joka on
jälleensyntynyt useita kertoja opettaakseen ja ajanmukaistaakseen
henkisten maailmojen hallinnan menetelmää, ja helpottaakseen
Kabbalan opiskelua seuraavissa sukupolvissa.
Tämä ainutlaatuinen sielu tavoitti korkeimman tasonsa viimeisimmässä
ruumillistumisessaan Rabbi Yehuda Ashlagina eli Baal HaSulamina.
Meidän maailmassammme tapahtuneen vaelluksensa aikana tämä sielu
kykeni antamaan selityksen henkisten maailmojen rakenteesta kaikkein
korkeimmalla tasolla tapahtuneesta ensimmäisen olennon syntymisestä
aina maailmankaikkeuden korjauksen päätökseen asti.
Rav Yehuda Ashlag selittää, että "Luojasta lähtevä valo" merkitsee
halua luoda olentoja, ja tuottaa niille mielihyvää. Tämä ensimmäinen
juurivaihe on hepreaksi Behina Shoresh, "vaihe nolla" eli Keter (ks.
kuva 1.)
Kuva 1. Viisi Behinot
Sen jälkeen Valo luo Astian, jonka mielihyvän vastaanottamisen halu
vastaa Valoa itseään. Valo täyttää Astian, tuottaen sille
mielihyvää. Tämä on vaihe 1, Behina Alef eli Hochma.
Valon ominaisuus on antaminen, mielihyvän suominen, kun taas
Astioiden ominaisuus on vastaanottaminen, ja mielihyvän kokeminen.
Kun Valo täyttää Astian, se kuitenkin siirtää myös ominaisuutensa
Astiaan, ja Astiassa herää toive tulla Valon kaltaiseksi;
vastaanottamisen sijasta se haluaakin nyt olla Valon kaltainen, eli
se haluaa antaa ilman mitään pidäkkeitä,mutta se voi muistuttaa
Valoa ainoastaan kieltäytymällä vastaanottamisesta, koska sillä ei
ole mitään annettavaa. Tämä on vaihe 2, Behina Bet eli Bina.
Tyhjennyttyään Valosta Astia käsittää että Valon pyrkimyksenä on
luoda Astia ja tuottaa sille mielihyvää. Sille selviää, että Astia
voi kokea mielihyvää vain jos se ottaa vastaan tietyn määrän Valoa.
Siksi Astia ottaa vastaan pienen määrän Valoa, sanokaamme kymmenen
prosenttia, mutta sen aikomus eli intentio on suuntautunut Luojaan
(antamiseen) päin. Tämä vaihe, jossa vastanottaminen ja antaminen
ovat yhtäaikaisesti läsnä sekoittuneena toisiinsa on nimeltään vaihe
3, Behina Gimel eli Zeir Anpin.
Tultuaan tähän vaiheeseen, joka koostuu kahdesta vastakkaisesta
elementistä, "Astia-Halu" käsittää, että sen on luontevampi ja
parempi ottaa vastaan kuin antaa rajoituksetta. Sen alkuperäinen
vastaanottamisen halu saa vallan. Kun Hassadimin valo täyttää vain
kymmenen prosenttia Astiasta, se ei voi siirtää Astialle
rajoittamattoman antamisen ominaisuutta, ja tämä johtaa alkuperäisen
vastaanottamisen halun ominaisuuden ylivaltaan.
Astia päättää, että sen on täytettävä itsensä sataprosenttisesti
mielihyvällä. Tätä täydellisesti täyttynyttä astiaa vasta voidaan
pitää aitona ja todellisena luotuna, koska sen halu on lähtöisin
siitä itsestään, kun taas vaiheessa 1 sillä ei ollut omaa itsenäistä
halua, vaan se täyttyi Valolla Luojan toiveen mukaisesti.
Vasta vaiheessa 4 luotu tekee aidon ja omakohtaisen valinnan ottaa
vastaan Luojasta lähtevä valo. Ensimmäinen todellinen Valosta
nauttimisen halu syntyy luodun sisälle.
Kuten kuvasta 2 nähdään, Hochma, Bina, Zeir Anpin ja Malchut ovat
valon ulosvirtaamisen neljä eri vaihetta. Luojasta lähtevän Keterin
valon tarkoituksena on muodostaa vastaanottamisen halu, eli
todellinen luotu.
Kuva 2. Valon ulosvirtauksen neljä vaihetta
Maailmassa ei ole mitään muuta paitsi Luojan halu antaa mielihyvää
ja luodun halu ottaa vastaan tätä mielihyvää. Se hallitsee kaikkea.
Koko luomakunta kaikissa kehitysvaiheissaan - liikkumattomassa,
kasvavassa, liikkuvassa ja puhuvassa - tahtoo vastaanottaa Valon
kipinän, ottaa vastaaan mielihyvän.
Luojan tarkoitus on että luotu ottaessaan Valon vastaan kokisi
äärettömän ja loputtoman mielihyvän, mutta ei itsekkäällä, vaan
täydellisellä ja absoluuttisella tavalla. Valo haluaa tulla Astiaan
ja täyttää sen täydellisesti, mutta jos Astia ottaa vastaan
itsekkäällä tavalla, sen halu tyydyttyy ja häviää kun se täyttyy, ja
kun halu on poissa, häviää myös mielihyvä.
Loputon vastaanottaminen on mahdollista vain, jos luotu ei ota
vastaan oman itsensä takia vaan nauttii antajan vuoksi. Tällöin
Astian täyttävä Valo ei neutralisoi ja mitätöi vastaanottamisen
halua.
Kokemuksesta tiedämme, että jos olemme nälissämme ja alamme syömään,
niin tietyn ajan kuluttua meillä ei enää ole nälkä, vaikka meille
tarjottaisiin minkälaisia herkkuja tahansa.
Mielihyvää koetaan vain nautinnon ja halun välisellä rajalla. Mutta
niin pian kuin mielihyvä käy sisälle haluun ja alkaa tyydyttämään
sitä, halu alkaa hitaasti häviämään. Ja jos mielihyvä on halua
suurempi, saattaa se johtaa vastenmielisyyden tunteeseen.
Kuinka mielihyvä voidaan muuttaa joksikin täydelliseksi ja
rajoittamattomaksi? Luoja on tehnyt suunnitelman tätä varten. Jos
ihminen saa mielihyvää, ei itsessään, vaan muita miellyttäessään, on
hänen mielihyvänsä ääretön, koska se riippuu ainoastaan
mielihyvästä, jota hän voi vielä antaa muille, ja siitä kenelle hän
sitä antaa. Mitä useammalle voin tuottaa mielihyvää, sitä enemmän
koen sitä itse. Tämä tilanne tuottaa ikuisen olemassaolon,
täydellisyyden, joka on myös yksi Luojan ominaisuuksista. Juuri
tähän tilaan Luoja haluaa meidät tuoda.
Jos luotu olento pyrkii ainoastaan vastaanottamaan, se päätyy
noidankehään. Jos luotu kykenisi tuntemaan Luojan luotujen
miellyttämisestä koituvaa mielihyvää, se voisi kokea mielihyvää
loputtomasti, kuin äiti joka antaa lapsilleen ilman että ajattelee
itseään.
Suunnitelma tähtää täydellisyyteen. Valon tuottama mielihyvä ei ole
yksinkertaista hyvää oloa, vaan se myös käsittää mielihyvän, joka
seuraa rajoittamattomasta tiedosta, äärettömästä olemassaolosta,
itsetuntemuksesta ja -analyysista sekä kaiken läpäisevän ikuisuuden
ja sopusoinnun tuntemisesta.
Suunitelman tavoite on että Luoja täyttäisi loputtomasti luotua
olentoa Valollaan. Tällöin luotu suostuu ottamaan vastaan Valon vain
jos se miellyttää Luojaa.
Toisin sanoen tapahtuu seuraavanlainen vaihdanta: Luoja tuottaa
mielihyvää luodulle olennolle, joka ottaa sen vastaan ainoastaan
sillä ehdolla, että niin tehdessään se voi antaa mielihyvää
Luojalle.
Baal HaSulam antaa tästä hyvin yksinkertaisen mutta ikuisesti
pätevän esimerkin. Hän vertaa sitä pitojen isäntään, joka valmistaa
kutsuvierastaan varten pöydän täynnä kaikenlaisia hyviä ruokalajeja.
Vieras istuu pöytään, mutta hän ei uskalla syödä, koska hän ei halua
olla vastaanottaja, eikä hän ole varma siitä, onko isäntä vilpitön
halussaan tuottaa hänelle mielihyvää. Vierasta nolostuttaa se, että
hän ei voi muuta kuin olla vastaanottava pää, kun taas isäntä on
antaja. Siksi vieras kieltäytyy tarjotusta ruoasta päästäkseen
perille siitä mitä isäntä todella haluaa.
Jos isäntä suostuttelee vierasta kunnioittamaan hänen tarjoustaan,
ja saa vieraan vakuuttuneeksi, että hän olisi hyvin mielissään jos
vieras söisi. niin silloin vieras alkaa syömään. Hän tekee sen,
koska hän on nyt varma siitä että se tuottaa isännälle mielihyvää,
eikä hän enää tunne olevansa silkka vastaanottaja, vaan että hän
antaa isännälle, eli syödessään hän antaa isännälle mielihyvää.
Tällöin roolit vaihtuvat. Vaikka isäntä onkin valmistanut kaiken
ruoan ja lähettänyt kutsun, hänen miellyttämisen halunsa täyttymys
riippuu yksinomaan vieraasta. Avain aterian onnistumiselle on
annettu vieraan valtaan, ja siksi hän on tilanteen herra.
Luoja on tehnyt luodun sellaiseksi, että kun se joutuu Valon
vaikutuksen alaiseksi, sitä hävettää olla ainoastaan vastaanottava
osapuoli. Luotu pystyy omasta vapaasta valinnastaan kohoamaan
tasolle, jossa se ei koe nautintoa itsekkäällä tavalla, vaan
miellyttääkseen Luojaa. Siinä tapauksessa luotu tulee
tasavertaiseksi Luojan kanssa; Malchut kohoaa Keterin tasolle, ja
saavuttaa jumalalliset ominaisuudet.
Nämä jumalallisia ominaisuuksia ja tunteida ei voida kuvata sanoin.
Jos voidaan saavuttaa yksikin samankaltaisuuden aste Luojan kanssa,
merkitsee se jo astumista henkisiin maailmoihin, ja ikuisuutta,
absoluuttista saavutusta sekä mielihyvää.
Kabbalan tiede tutkii luomisprosessin avautumista. Se antaa
kuvauksen asteittaisen korjauksen (Tikkun) polusta, jota sekä meidän
että kaikkien muidenkin maailmojen ja koko universumin on
kuljettava, jotta voidaan päästä Luojan tason saavuttamiseen ja
täydellisyyden sekä ikuisuuden korkeimpaan asteeseen.
Kabbalistit ovat saavuttaneet tämän täydellisyyden asteen ja
kuvanneet sitä meille. Kaikkien sielujen on aikanaan saavutettava
tämä korkein taso, Sielujen jälleensyntymä jatkuu aina siihen asti,
kunnes viimeinenkin sielu on päässyt perille. Vain meidän
maailmassamme on mahdollista suorittaa korjaus, ja siten astua
henkiseen maailmaan ja päästä nollapisteeseen, Keteriin.
Tällainen prosessi ei voi mahtua yhteen elinaikaan. Kun henkilö
syntyy, hän saa ottaa vastaan sielun, joka on jo ollut tässä
maailmassa. Tämä sielu on käynyt läpi joitain korjauksia, ja se on
saavuttanut kokemusta. Sen vuoksi nykyajan ihmiset ovat aiempia
sukupolvia älykkäämpiä ja kokeneempia. Heillä on edellytykset
sopeutua nykytekniikan ja -kulttuurin olosuhteisiin sekä
yhteiskunnallisiin muutoksiin. Meidän sukupolvessamme myös yleistyy
halu opiskella Kabbalaa. Sielut ovat aiemmissa elämissään
saavuttaneet sellaisen kokemuksen ja ymmärryksen tason, etteivät
nuoret aikuisetkaan enää tule toimeen ilman henkistä tietämystä, kun
taas entisaikaan vain kourallinen miljoonasta ihmisestä tunsi
jonkinlaista vetoa henkisyyteen.
Nyt jo on tullut mahdolliseksi päästä tämän elämän aikana
suhteellisen lyhyessä ajassa tapahtuvaan henkisyyden saavuttamiseen.
Se on luomakunnan ennakkoon laadittu päämäärä. Jokainen meistä on
sirpale yhtä ja samaa yleistä ja alkuperäistä sielua, Malchutia, ja
meille on annettu tietyt ominaisuudet ja tietynlainen rooli tässä
maailmassa. Muuttamalla ominaisuuksiaan Kabbalan tieteen avulla
jokainen sirpale suorittaa oman korjauksensa ja saavuttaa korkeimman
asteen.
Sielun sirpaleen reitti määräytyy ylhäältä päin. Tähän maailmaan
tullessamme meillä jokaisella on tietty sielu, jolla on omanlaisensa
ominaisuudet. Kukaan meistä ei ole valinnut sieluaan etukäteen. Myös
polkumme on etukäteen määrätty. Missä on vapaa tahtomme? Missä
mielessä olemme älyllisiä olentoja emmekä mekaanisia ulkoisen
toiminnan kohteita? Salliiko Luoja meille tilaa itsemme
ilmaisemiseen? Hän on antanut sille tilaa asettamalla ehdoksi sen,
että ihmisen on itse toivottava korjauksen polulla tapahtuvaa
edistystä, ja hän kulkee eteenpäin siinä määrin kuin hän kykenee
kiihdyttämään omia halujaan.
Jokaisen meistä on aloitettava alkupisteestä, ja lopulta päästävä
perille loppuun. Sen suhteen meillä ei ole vapaata tahtoa. Myöskään
polun suhteen meillä ei ole vapaata tahtoa koska jokaisen on käytävä
läpi kaikki sen vaiheet sekä tuntemukset ja yhdistettävä ne omaan
itseensä. Toisin sanoen polku on "elettävä".
Vapaus merkitsee suostumista kaikkeen, mitä polun varrella tapahtuu,
jokaisen askeleen oikeuttamista, ja sitä että valitaan kaikkein
nopeimmin korjaukseen ja yhteyteen Luojan kanssa vievä reitti. Tämä
on ainoa ihmisestä riippuva tekijä ja siinä toteutuu luomisen
tarkoitus: se että luotu itse ja omasta halustaan toivoo pääsevänsä
mitä pikimmiten pois alkutilasta, johon Luoja hänet on asettanut,
ominaisuuksien korjauksen kautta lopulliseen pisteeseen, jossa
tapahtuu Luojaan liittyminen.
Henkisessä mielessä ihminen on varsinainen ihminen siinä määrin,
kuin hän ilmaisee tätä halua; muutoin hän on persoonaton olento.
Kabbala on ainoa tiede, joka auttaa ihmistä kehittymään ja olemaan
itsenäinen, yksilöllinen, todella vapaa persoonallisuus.
Klin (Astian) muodostumiseen johtavat neljä vaihetta voidaan jaottaa
sen mukaan, miten "karkea" tai "paksu" (Aviut) niiden
vastaanottohalu on. Vaiheissa 0 (juurivaiheessa) ja 1 tätä halua ei
vielä esiinny. Mitä kauempana luotu olento on Luojasta, sitä
voimakkaampi on sen halu ottaa vastaan mielihyvää, ja sitä karkeampi
ja itsekkäämpi se on, halukas ottamaan vastaan enemmän.
Neljäs vaihe, Malchut on absoluuttisen itsekäs, ja sen halu on
peräisin sen omasta päätöksestä. Jokainen vaihe pitää sisällään
edeltäjänsä: Keter on Hochmassa, kummatkin Binassa, kaikki kolme
ovat Zeir Anpinissa. Malchut käsittää kaikki neljä aiempaa vaihetta.
Jokainen edeltävä vaihe on tukena seuraavalle ja ruokkii sen
olemassaoloa.
Neljäs vaihe ottaa vastaan kaiken Valon, ja se tulee täydellisesti
täytetyksi Valolla. Tiedämme, että kun Valo täyttää Astian
mielihyvällä, Astia ottaa vastaan vähitellen Valolta sille kuuluvan
antamisen ominaisuuden. Sitten Malchut alkaa tuntemaan että sen
ominaisuus on täysin vastakkainen Valon ominaisuudelle. Se tulee
tietoiseksi itsekkyydestään antajaan verrattuna, ja tämä tuottaa
sellaisen häpeäntunteen, että se päättää lopettaa Valon
vastaanottamisen ja jää tyhjäksi.
Malchutin kieltäytyminen Valosta on nimeltään Tzimtzum Alef,
Ensimmäinen rajoitus. Heti kun Malchut on tyhjä, syntyy sen ja
antajan välille tasapainotila, jolloin kumpikaan ei ota vastaan eikä
anna, vastavuoroista mielihyvää ei esiinny. Joten miten Malchut voi
tälläin päästä tasavertaisuuteen Luojan kanssa?
Vieraasta ja isännästä annetun esimerkin mukaisesti Malchut työntää
pois siihen saapuvan Valon, koska se ei halua olla vastaanottajan
osassa. Sen jälkeen se asettaa ehdon, että se hyväksyy osan Valosta,
mutta ei omaksi nautinnokseen, vaan koska se haluaa miellyttää
Luojaa, koska se tietää että Luoja haluaa tuottaa sille mielihyvää.
Tämän tapainen vastaanottaminen vastaa antamista, joten Malchut on
nyt antajan asemassa.
Näemme että Valon on käytävä läpi neljä vaihetta, jotta aito halu
ilmentyisi. Sama pätee kaikkiin haluihimme, olivatpa ne mitä
hyvänsä. Ennen kuin se ilmenee meissä, halu käy läpi kaikki Luojasta
virtaavan Valon kehitysvaiheet, ja sitten me saatamme tuntea sen.
Yksikään halu ei voi ilmetä ilman Valoa. Ensin tulee Valo, halu
vasta jälkeenpäin.
Tarkastelkaamme vaiheessa 4 syntyneen luomakunnan rakennetta (kuva
3). Luojasta virtaava Valo on nimeltään Suora Valo (Ohr Yashar), ja
Valo, jonka Malchut työntää pois, on nimeltään Heijastusvalo (Ohr
Hozer), ja viimein Valo, joka käy osittaisesti sisälle Astiaan, on
nimeltään Sisäinen Valo (Ohr Pnimi).
Kuva 3. Astia
Kun vieras on vastapäätä isäntää ja herkuilla katettua pöytää, hän
kieltäytyy ensin kaikesta, ja sen jälkeen hän päättää syödä vähäsen
miellyttääkseen isäntää, vaikka hänen tekee mieli ahmaista kaikki
yhdellä kertaa. Tämä tarkoittaa, että hänen tulee käyttää itsekkäitä
halujaan, mutta altruistisella tavalla. Kun vieras pohtii asiaa, hän
käsittää, ettei hän voi ottaa vastaan koko ateriaa isännän vuoksi;
hän voi hyväksyä vain pienen osan sitä.
Tämän takia luotu, joka on suorittanut rajoituksen, voi ottaa
vastaan altruistisella tavalla vain pienen osan Valoa, sanokaamme
20%, ja loput 80% sen on työnnettävä pois. Se osa luotua olentoa,
joka päättää, kuinka paljon Valoa se voi vastaanottaa Luojan vuoksi,
on nimeltään Rosh (Pää). Se osa, joka ottaa vastaan Valon, on
nimeltään Toch (Sisus) ja tyhjäksi jäävä loppuosa on nimeltään Sof
(Loppu). Tässä osassa luotu rajoittaa itsensä, eikä enää vastaanota
Valoa.
Kuva 4. Partzuf
Luodun eri osien kuvaamiseen käytetään erilaisia termejä, jotka ovat
peräisin ihmisruumiissa olevista vastaavaisuuksista. Henkisissä
maailmoissa ei ole mitään termejä, nimityksiä tai lukuja. Sanojen
käyttö kuitenkin helpottaa asioita.
Kabbalistit ovat valinneet itsensä ilmaisemiselle hyvin
yksinkertaisen kielen, joka perustuu sille, että kaikki meidän
maailmassamme on korkeampien maailmojen seurausta ylhäältä alaspäin
laskeutuvien suorien yhteyksien mukaisesti jokaisesta henkisestä
objektista kaikkiin meidän maailmamme objekteihin. Joten kaikkien
meidän maailmassamme nimettyjen objektien kohdalla me voimme ottaa
meidän maailmamme objektin nimen, ja käyttää sitä kuvaamaan sitä
henkistä objektia, joka synnyttää sen.
Esimerkiksi kivi meidän maailmassamme. Ylhäällä on voima, joka
synnyttää tämän kiven, ja sitä voidaan tämän vuoksi nimittää
"kiveksi". Ainoa ero on se, että "henkinen kivi" on tietyin
ominaisuuksin varustettu henkinen juuri, joka vastaa oksaa,
aineellistä objektia meidän maailmassamme, jota nimitetään
"kiveksi". Oksien kieli muodostettiin tällä tavoin. Meidän
maailmamme nimillä ja toiminnoilla voidaan viitata elementteihin ja
liikkeisiin henkisissä maailmoissa.
Mitkään autenttiset kabbalistiset kirjoitukset eivät mainitse
sanallakaan meidän maailmaamme, vaikka ne saattavat käyttää meidän
maailmamme kieltä. Jokainen objekti meidän maailmassamme viittaa
vastaavaan objektiin henkisissä maailmoissa.
Sen vuoksi sitä henkistä objektia, joka suorittaa erittelyjä ja
pohdintoja nimitetään Pääksi (Rosh), ks. kuva 4. Se osa
Heijastuspintaa, joka on Malchutin yläpuolella, ja joka sallii osan
Valosta käydä sisälle, sanotaan Ruumiiksi (Guf). Gufin sisällä oleva
reunaviiva, missä rajoitus tapahtuu on nimeltään Napa (Tabur).
Valosta tyhjenneen osan alinta kohtaa sanotaan Päätepisteeksi
(Sium). Kokonaisuutena objekti muodostaa luomakunnan, sielun,
Malchutin.
Siispä sen jälkeen, kun se on vastaanottanut kaksikymmentä
prosenttia Valosta Tochiin, eli siihen Gufin alueeseen, missä valo
voidaan todella tuntea, Partzuf alkaa tuntemaan painetta, jonka
aiheuttaa Ympäröivä Valo, Ohr Makif. Tämä sanoo: "Voit tuntea, miten
miellyttävää on ottaa vastaan osa Valoa, etkä tiedä miten paljon
mielihyvää on jäljellä ulkopuolellasi, yritä ottaa vastaan vielä
enemmän". Voimme käsittää, että on helpompi olla kokematta
mielihyvää ollenkaan, kuin kokea vain pientä osaa siitä. Mielihyvä
aiheuttaa painetta sekä ulkoisesti että sisäisesti, ja sen vuoksi
sitä on paljon vaikeampi vastustaa.
Niin kauan kun se ei ottanut ollenkaan Valoa vastaan, Partzuf kykeni
pysyttäytymään tuossa tilassa pitkän aikaa, mutta nyt Valo aiheuttaa
painetta niin sisältä kuin ulkoa päin. Jos Partzuf ottaa vastaan
enemmän Valoa, tekisi se sen omaksi nautinnokseen, koska sen
vastustuskyky itsekkyyttä vastaan on vain kaksikymmentä prosenttia.
Tästä Partzuf kieltäytyy. Se teki Ensimmäisen Rajoituksen ollakseen
toimimatta myöhemmin juuri tähän tapaan. Tällainen ei voi mitenkään
tulla kysymykseen. On vain yksi ratkaisu, joka on se, että Valosta
kieltäydytään, ja palataan siihen lähtötilanteeseen, joka vallitsi
ennen kuin Valo otettiin vastaan. Ja juuri näin Partzuf tekee.
Ohr Pnimin ja Ohr Makifin samanaikaista painetta Taburin kohdalla
nimitetään termillä "Bitush Pnim uMakif" (Isku Sisältä ja Ulkoa).
Miten Valon levittäytyminen (tässä tapauksessa 20%) Gufiin tapahtuu?
Heijastuspinta, joka on alunperin Peh de Roshin (Pään Suun) tasolla,
laskeutuu Valon paineen vuoksi 20 % Pehin alapuolelle Gufiin, kunnes
se tavoittaa Taburin.
Kun Guf tyhjentyy Valosta, Heijastuspinta nousee asteittain
Taburista Peh de Roshiin ja työntää Valon pois. Ennen Valon
levittäytymistä Gufiin, Partzufilla oli saatavillaan kaikki
informaatio Roshissa. Se tiesi millainen Valo on, minkälaisen
mielihyvän se tuottaa, se tiesi mikä sen oma halu on, ja miten vahva
on sen kyky vastustaa mielihyvää oman itsensä vuoksi.
Tästä informaatio yhdessä sen informaation, joka on peräisin siitä
tilasta jolloin Partzuf oli täytettynä Valolla, sekä tilasta joka
seurasi Valon rajoittamista, määrittää muiston, joka Partzufilla on
menneisyydestä - muistijäljen, jota kutsutaan Reshimoksi.
Mitä henkisyydessä on? Ainoastaan halu saada mielihyvää sekä
mielihyvä joka tyydyttää tämän halun. Partzufissa oleva informaatio
itse halusta on nimeltään Aviut, ja informaatio, joka viittaa
itsensä Klihin (Astiaan) pukeutuvaan Valoon, on nimeltään
Hitlabshut. Voidaan todeta, että Luoja ja Luotu ovat ainoastaan
olemassa.
Aiemmasta tilasta jää aina jälkeen Hitlabshutin Reshimo sekä Aviutin
Reshimo. Nämä muuttujat riittävät määrittämään Partzufin aikaisemman
tilan. Sen jälkeen, kun se on torjunut Valon, Partzuf tietää
täsmälleen mitä se tunsi silloin kun Valo oli sen Gufissa.
Kokemuksensa perusteella se tietää, miten toimia, ja millaisia
laskelmia sen tulee suorittaa.
Alla olevassa kuvassa 5. Patrtzuf ymmärtää, ettei se kykene enää
säilyttämään kahtakymmentä prosenttia Valosta. Se tekee päätöksen
maistaa viittätoista prosenttia siitä Luojan vuoksi.
Kuva 5. Viisi Partzufia (Partzufim): Galgalta, AB, SAG, MA, BON
Jotta näin voi tapahtua, Partzufin tulee painua hieman alemmaksi,
jotta sen Rosh ja Peh voivat olla aiemman Partzufin alapuolella.
Heijastuspintaan osuva Valo tulee työnnetyksi pois, ja noin
viisitoista prosenttia pääsee sisälle.
Miten Hitlabshut ja Aviut määräytyvät? Niiden laskeminen alkaa Ein
Sofin (Äärettömyyden) maailmassa, missä Malchut (Aviut Dalet, tason
4 Halu) tulee täysin täytetyksi vastaavalla Valolla (Hitlabshut
Dalet, tason 4 Valo). Tätä Malchutin tilaa voidaan lyhyesti
luonnehtia parilla Dalet/Dalet, ja merkitä sitä (4,4).
Seuraavassa Partzufissa on tieto, että se voi nyt täyttää itsensä
Valolla, joka vastaa tason 3 Halua, Aviut Gimel, jne.
Jokainen seuraavista Partzufeista madaltaa enemmän ja enemmän
kykyään täyttää Gufiaan Valolla Luojan vuoksi.
Kaiken kaikkiaan on olemassa 25 Partzufia, jotka ilmaantuvat
ylhäältä alaspäin. Kun tulee viimeisen Partzufin vuoro, sen alempi
osa ylittää henkistä maailmaa ja meidän maailmaamme erottavan rajan,
Muurin (Machsom), ja se alkaa säteilemään meidön maailmassamme.
Meidän maailmamme on Malchutin tila, jota luonnehtii Heijastuspinnan
puuttuminen.
[Sisällysluettelo][Seuraava
oppitunti]
|
International Site
