Onko tahdonvapautta olemassa?

Eräässä vanhassa rukouksessa sanotaan: "Jumala! Anna minulle voimia muuttaa elämässäni se, minkä voin, anna rohkeutta hyväksyä se, mitä en voi muuttaa ja anna viisautta erottaa nämä toisistaan".

Mihin me voimme elämässämme vaikuttaa? Riittääkö meille annettu toiminnanvapaus, jotta voisimme muuttaa elämämme ja kohtalomme?

Miksi ihminen ei saa synnynnäisesti, luonnostaan tätä tietoa?

Huolimatta siitä, että meidän perimässämme on laiskuus ja terve egoismi – toive saada mahdollisimman paljon käyttäen mahdollisimman vähän voimia – miksi me toisin kuin eläimet teemme harkitsemattomia ja tehottomia tekoja?

Onko mahdollista, että toimintamme alueellai on kaikki jo ohjelmoitu etukäteen ja osallisuutemme onkin paljon passiivisempaa?

Onko mahdollista, että kaikki onkin ennaltamäärättyä, mutta me luulemme, että tapahtumien kulku riippuu meistä?

Onko mahdollista, että meidän täytyy organisoida elämämme uudestaan, eikä suhtautua siihen ikään kuin me päättäisimme jotain, vaan antaa sen virrata itsestään, siirtyä itse syrjään ja toimia vain niillä alueilla, jotka ovat meidän vaikutusvallassamme?

Lapset suorittavat epärationaalisia tekoja, koska heidän kehityksensä (niin on luonto määrännyt) tapahtuu tiedostamattomasti tai vaistonvaraisesti. Aikuinen ihminen määrittelee päämäärän, ja sen tavoitteleminen antaa hänelle energiaa liikkua kohti päämäärää.

Nähtävästi me erehdymme nimenomaan määrittäessämme niitä rajoja, joiden puitteissa tavoittelemme päämääräämme. Toisin sanoen me haluamme saavuttaa jotain saavuttamatonta tai muuttaa sellaista, joka ei ole vallassamme muuttaa.

Luonto ei anna meille tietoa siitä, missä teoissa me olemme todella vapaita ja missä on olemassa vain vapauden kuvitelma. Luonto sallii meidän erehtyä – niin jokaisen ihmisen erikseen kuin koko ihmiskunnankin. Sen päämäärä on antaa meidän pettyä omaan kykyymme muuttaa jotakin tässä elämässä ja itsessämme niin, että me kaikki joutuisimme täydellisen hämmennyksen valtaan ja ihmettelisimme, "kuinka jatkaa elämää". Silloin pysähtyen voisimme määritellä, mihin me voimme vaikuttaa.

Tandonvapaus

Vapauden ydin

Yleisesti vapaus voidaan käsittää elämämme eri puolet läpäisevänä luonnonlakina. Me näemme, että vangittuina eläimet kärsivät. Tämä todistaa, että luonto ei hyväksy minkään luodun orjuuttamista. Ei ole sattumaa, että ihmiskunta on sotinut vuosisatoja ennen kuin saavutti jonkinasteisen yksilönvapauden.

Joka tapauksessa meidän käsityksemme vapaudesta on erittäin epäselvä, ja jos me käymme käsiksi sen ytimeen, niin siitä ei jää paljon mitään jäljelle. Nimittäin meidän täytyy olettaa, että jokaisella yksilöllä on pyrkimys vapauteen ennen kuin voidaan vaatia yksilönvapautta. Sitä ennen täytyy vakuuttua siitä, että onko yksilö vapaa toimimaan vapaasta tahdosta.

Elämämme on nautinnon ja kärsimyksen välissä

Jos analysoimme ihmisen toimintoja, huomaamme, että ne kaikki on tehty pakon edessä. Ihmisen sisäinen luonto ja ulkoiset olosuhteet pakottavat hänet toimimaan häneen asennetun käyttäytymiskaavan mukaan.

Luonto on asettanut meidät nautinnon ja kärsimyksen keskelle. Ja meillä ei ole vapautta valita kärsimystä tai kieltäytyä nautinnosta. Ihmisen koko ylivoimaisuus eläimen rinnalla on siinä, että ihminen pystyy näkemään kaukaisen päämäärän ja suostuu sen takia tiettyyn määrään kärsimystä nähdessään tulevaisuudessa kompensoivan palkinnon.

Itse asiassa tämä on pelkää laskelmointia. Me arvioimme hyödyn, pidämme sitä tärkeämpänä kuin kipua ja suostumme kestämään kivun tulevan nautinnon takia. Siksi me menemme leikkaukseen ja jopa maksamme siitä suuret rahat, olemme valmiita tekemään paljon työtä saadaksemme hyvän ammatin. On pelkää laskelmointia, kun vähennämme kärsimyksen odotetusta nautinnosta ja saamme tietyn positiivisen jäännöksen.

Niin me kaikki olemme rakennettu. Nekin, jotka näyttävät olevan epärationaalisia ja ei-laskelmoivia– romantikkoja tai itsensä uhraavia– ovat vain ihmisiä, joilla on omanlaatuisensa laskelmointitapa, joille tulevaisuus tuntuu olevan tätä päivää, ja on selvää, että sen nimissä he ovat valmiita tänään ottamaan vastaan muille epätavallisia kärsimyksiä, joita me pidämme uhrina tai urotekona.

Mutta itse asiassa tässäkin tapauksessa elimistö tietoisesti tai tiedottomasti laskelmoi. Psykologit tietävät, että kenen tahansa ihmisen arvot voidaan muuttaa, ja opettaa hänet laskelmoimaan niin, että kaikkein suurimmasta pelkurista tulee sankari. Jokaisen ihmisen käsitys tulevaisuudesta voidaan muuttaa niin, että ihminen suostuu mihin tahansa uhreihin sen takia.

Tästä seuraa, että ei ole eroa ihmisen ja eläimen välillä. Ja jos asia on näin, niin ei ole olemassa vapaata, järkevää valintaa.

Kuka määrittelee nautintomme?

Sen lisäksi, että meillä ei ole valinnan vapautta, me emme myöskään itse valitse nautinnon laatua. Se ei tapahdu meidän valintamme ja vapaan toiveen mukaan, vaan muiden toiveiden mukaisesti. Me emme valitse muotia, elämäntapaa, harrastuksia, vapaa-aikaa, ravintoa ja niin edelleen – kaikki tämä valitaan ympäröivän yhteiskunnan toiveiden ja maun mukaan. Eikä sen parhaan osan, vaan enemmistön mukaan.

Meidän on helpompi käyttäytyä niin, että emme ota velvollisuuksia, mutta koko elämämme on täynnä yhteiskunnan makujen ja tapojen pakotteita, jotka ovat muuttuneet elämän ja käytöksen laiksi. Ja jos asia on näin, missä on vapautemme? Jos asia on näin, se tarkoittaa, ettei mikään tekomme ansaitse rangaistusta taikka palkintoa.

Miksi jokainen mieltää itsensä yksilöksi? Mitä meissä jokaisessa on erityistä? Mitä ominaisuuttamme itsessämme voimme riippumattomasti muuttaa? Jos sellainen on olemassa, meidän täytyy ehdottomasti erottaa se kaikista muista ominaisuuksista, kehittää vain sitä, koska kaikki muut ominaisuudet toteutuvat tahdostamme riippumatta.

Neljä tekijää

Jokaisessa luodussa on neljä sitä määrittelevää tekijää:

1. Perustus – tämä on kyseisen olennon alkuperäinen aineellisus, josta se on syntynyt. Perustuksen muuttumaton ominaisuus on sen kehityksen järjestys. Esimerkiksi vehnän siemenen itäminen maassa aiheuttaa uuden vehnänverson eli saman lajin ilmestymisen. Siemen itää – ulkoinen muoto katoaa kokonaan kuten ruumiimme hajoaa maassa, mutta perusta jää ja antaa uuden verson kuten sielumme synnyttää uuden kehon, johon se voi verhoutua.
2. Perustan muuttumattomat ominaisuudet. Perusta (tässä tapauksessa siemen) ei ota koskaan muiden viljalajien muotoa, esimerkiksi vehnä ei ota kauran muotoa, vaan pelkästään edeltävän muodon, jonka se on menettänyt eli siis vehnän muodon. Uusi verso voi muuttua määrältään ja laadultaan, se riippuu ympäröivästä luonnosta – maaperästä, lannoitteista, kosteudesta, auringosta – mutta vehnän muodon perustus (siis edeltävä ydin) ei muutu mitenkään.
3. Ulkopuolisesta vaikutuksesta muuttuvat ominaisuudet. Ulkopuolisten tekijöiden vaikutuksesta ytimen ulkokuori muuttuu laadullisesti – siemen jää siemeneksi, mutta sen ulkoinen muoto muuttuu ja riippuu ympäröivistä olosuhteista. Muut ulkopuoliset tekijät liittyivät ytimeen ja yhdessä sen kanssa syntyi uutta laatua ulkopuolisten olosuhteiden ansiosta. Se voi olla aurinko, maaperä, lannoite, kosteus, sade siemenelle; tai yhteiskunta,
ryhmä, kirjat, opettaja ihmiselle.

4. Ulkopuolisten voimien muutokset. Ihminen tarvitsee ympäristöään, joka kehittyy ja vaikuttaa jatkuvasti ihmisen kehitykseen. Ja kehittyessään ihminen vaikuttaa ympäristöönsä herättäen sitä kasvuun, joka vuorostaan uudestaan vaikuttaa ihmiseen. Näin ihminen ja hänen ympäristönsä kasvavat rinnakkain.

Nämä neljä tekijää määrittävät jokaisen luodun koko tilan. Ja vaikka ihminen tutkisi asiaa pitemmälle iät ja ajat, hän ei sittenkään voisi muuttaa tai lisätä mitään siihen, mitä määrittävät nämä neljä tekijää. Ja me voimme toimia miten tahansa, ajatella, tehdä mitä tahansa, keksiä mitä tahansa, kaikki sisältyy vain näihin neljään tekijään. Ja mikä tahansa löydettävissä oleva lisä on vain enempi tai vähempi järjen määrittelemä määrällinen lisäys, kun taas laadullisesti tähän ei voi yksinkertaisesti mitään lisätä. Nämä tekijät pakostakin määrittelevät meidän luonteemme ja johtopäätösten ja ajattelun muodon.

Ihminen ei voi muuttaa sisintään.
Ihminen ei voi muuttaa lakeja, joiden mukaan hänen sisimpänsä muuttuu.
Ihminen ei voi muuttaa sisäisten ominaisuuksiensa muutostekijöitä ulkoisten vaikuttavien tekijöiden johdosta.
Ihminen voi muuttaa ympäröiviä olosuhteita, joista hän on täysin riippuvainen!

Jos ihminen voi tässä hetkessä vaikuttaa ympäröiviin olosuhteisiinsa, hän määrittelee näin tulevan tilansa. Ympäröivät olosuhteet voivat vaikuttaa vain laatuun ja määrään, toisin sanoen sen tien nopeuteen ja laatuun, jonka ihminen käy läpi: kulkeeko ihminen sen kivun, pelon vallassa, kärsimyksissä, tuhatvuotisten sotien verenvuodatuksessa vai kulkeeko hän sen rauhallisesti, mukavasti, koska pyrkii itse kohti päämäärää. Tämän takia kabbalistit kehottavat avaamaan opiskelu- ja tutkimuskeskuksia ja muodostamaan ryhmiä niille, jotka haluavat saavuttaa luomakunnan päämäärän.

 
Valinnan vapaus

Huolimatta siitä, että me emme määrittele perustaamme, kuinka ja minkälaisina synnymme, me voimme vaikuttaa näihin kolmeen ensimmäiseen tekijään valitsemalla ympäristömme, ystävämme, kirjat, opettajamme. Olosuhteet valittuamme tulevan tilamme määrääkin jo se, mitä ympäristö on kykenevä antamaan.

Alun perin on mahdollisuus valita olosuhteet, jotka koostuvat sellaisista opettajista, kirjoista ja ystävistä, jotka antavat hyviä ajatuksia. Jos ihminen ei toimi näin, vaan on valmis menemään mihin tahansa satunnaiseen ympäristöön, lukemaan mitä tahansa satunnaista kirjaa, niin tietysti hän joutuu huonoon ympäristöön tai viettää aikaansa lukien hyödyttömiä kirjoja (niitä on paljon ja ne ovat paljon kiehtovampia). Seurauksena hän saa huonon koulutuksen, mikä aiheuttaa vääriä valintoja elämässä.

Tästä seuraa, että ihminen saa rangaistuksen tai palkinnon - ei suinkaan pahoista ajatuksista ja teoista, joita hän ei pysty valitsemaan - vaan siitä, ettei valinnut hyvää ympäristöä, koska se on valittavissa, ja ihmisen saaman tuomion ja rangaistuksen on oltava sellainen, että hän ymmärtäisi, että häntä ei tuomita itse teosta, vaan väärän ympäristön valinnasta.

Siksi se, joka yrittää elämässään ja valitsee joka kerta oikean ympäristön, menestyy - ei suinkaan ihmisellä tahdosta riippumatta syntyvien hyvien ajatusten takia - vaan siksi, että hän yrittää joka kerta valita parhaimman ympäristön, joka saattaa hänet näiden ajatusten luo. Valitessaan joka kerta parhaimman ympäristön hän saa palkinnon – seuraavan, paremman, edistyneemmän tilan.

Zoharin kirjassa esitetään esimerkki köyhästä viisaasta miehestä, jolle rikas mies ehdotti, että tämä muuttaisi hänen luokseen. Tähän köyhä mies vastasi: "En mistään hinnasta suostu muuttamaan paikkaan, missä en voi tavata oppineita!" – "Mutta sinähän olet koko sukupolven viisain mies!", - huudahti rikas mies, - "kuka voisi sinulle enää mitään opettaa!" Ja hän sai vastauksen, että jos jopa näin viisas mies asettuu tyhmien keskelle, niin hän itse muuttuu pian heidän kaltaisekseen.

Senpä takia täytyy toimia tunnetun ohjeen mukaisesti: "Luo itsellesi Opettaja ja osta itsellesi ystävä". Toisin sanoen luo itsellesi ympäristö, koska vain sen valinta voi antaa ihmiselle menestyksen. Sen jälkeen, kun ympäristö on valittu, ihminen on sen käsissä kuin savi valajan käsissä. Me olemme egoistisen luonnon vallassa. Sen vallasta pääseminen tarkoittaa siirtymistä meidän maailmamme tuntemuksesta korkeampaan maailmaan.

Koska olemme kokonaan tämän maailman vallassa, keino päästä sen vallasta on siinä, että luomme ympärillemme meidän luonnollisen egoistisen ympäristön vastaisesti keinotekoisen ympäristön, ryhmän, joka pyrkii yhdessä irrottautumaan tämän ympäristömme vallasta ja pääsemään korkeamman voiman hallitseman ympäristön valtaan.

On vapautemme toteuttamista irrottautua egoistisesta ympäristöstä, vapautua siitä ja löytää itsessään kyky antaa, koska itse kyky antaa merkitsee tahdon vapautta.

Suoja muita kolmea tekijää vastaan

Ihminen toimii automaattisesti syntyneiden sisäisten tekijöidensä vaikutuksesta, ja ulkoisten vaikutteiden alaisena hän on pelkästään niiden toimintamekanismi.

Jos ihminen haluaa päästä pois tästä luonnon hallinnasta, hänen täytyy antautua valitsemansa ympäristön vaikutukselle. Toisin sanoen hänen tulee valita opettaja, ryhmä, kirjoja niin, että ne kertoisivat hänelle, mitä hänen täytyy tehdä, koska hän on aina näiden neljän tekijän tuote.

Mielen valta ruumiiseen

Kun havaitsemme ihmismielen olevan elämän aikana saavutetun kokemuksen seurausta, voisimme siitä päätellä, että
koska se on vain heijastusta ihmiselämän tapahtumista ja olosuhteista, ei sillä ole voimaa saada ruumista liikkeelle, johdattaa sitä hyvien asioiden pariin ja pitää sitä loitolla ikävyyksistä.

Ihmisen mielikuvitus kuitenkin käyttää mieltä samalla tavalla kuin silmät mikroskooppia: sen jälkeen, kun ihminen mikroskoopin avulla tunnisti itselleen haitallisia pienen pieniä organismeja, hän alkoi pyrkiä eroon näistä haitoista. Näin siis mikroskooppi, eikä tuntemus sallii ihmisen pysyä erossa haitoista sellaisessa tapauksessa, jossa me emme voi tuntea haitan (mikrobin, bakteerin, viruksen) läsnäoloa.

Me näemme, että milloin ruumis ei kykene tunnistamaan haittaa tai hyötyä, syntyy tarve käyttää mieltä, ja silloin mieli johtaa täysin ihmisen ruumista antaen mahdollisuuden pyrkiä eroon pahasta ja suunnata kohti hyvää.

Sitä mukaa, kun ihminen ymmärtää, että mieli on elämänkokemuksen tulosta, ihminen on valmis hyväksymään toisen ihmisen mielen ja viisauden yhtä sitovaksi kuin laki, mikäli hän luottaa tähän ihmiseen.

Tämä vastaa sitä, kun ihminen kysyy neuvoa lääkäriltä ja toimii neuvon mukaan huolimatta siitä, että ei ymmärrä mitään lääketieteestä, koska hän luottaa lääkärin mieleen. Täten hän käyttää hyväkseen muiden mieltä, ja se auttaa häntä yhtä paljon kuin hänen oma mielensä.

Kaksi hallitsemisen tapaa

Kaitselmus hallitsee kahdella tavalla, jotka kumpikin takaavat ihmiselle luomispäämäärän saavuttamisen:

1. kärsimysten tie
2. Kabbalan tie

Kabbalan tie tarkoittaa sitä, että me luotamme luomisen päämäärän saavuttaneiden viisaitten mieleen kuin omaan elämänkokemukseemme. Mutta kuinka voin olla varma siitä, että mieli, johon olen nyt valmis uskomaan, on todella oikea? Mutta toisaalta, jos en käytä hyväkseni viisasten mieltä kuin lääkärin neuvoa, tuomitsen itseni kulkemaan pitkälle kärsimyksen tietä niin kuin sairas, joka kieltäytyy noudattamasta lääkärin neuvoa ja alkaa omatoimisesti tutkia lääketiedettä, - mutta hänhän on sairas ja voi kuolla sairauteensa ennen kuin ehtii itse tutustua viisauteen.

Tällainen on kärsimysten tie verrattuna Kabbalan tiehen: hän, joka ei usko viisauteen, jonka Kabbala neuvoo häntä omaksumaan, voi yrittää saavuttaa tämän viisauden itse käyden läpi kärsimyksiä, mutta on olemassa kokemus, joka voi moninkertaisesti nopeuttaa tätä prosessia, jasen ansiosta voi tunnistaa pahan ja pyrkiä siitä eroon kohti hyvää ympäristöä, joka herättää oikeita ajatuksia ja tekoja.

Enemmistön kanssa

Kaikkialla, missä syntyy erimielisyyksiä yksilön ja enemmistön välillä, me olemme velvollisia hyväksymään enemmistön mielipiteen mukaisen päätöksen. Mutta tämä laki saa ihmiskunnan kulkemaan taaksepäin, koska massat ovat takapajuisia, ja kehittyneet ovat aina pienilukuinen vähemmistö.

Kuitenkin koska luonto on määrännyt meidän elämään yhteiskunnassa, me olemme velvollisia noudattamaan kaikkia yhteiskunnan lakeja, muussa tapauksessa luonto kostaa meille riippumatta siitä, ymmärrämmekö me sen lakien tarkoituksen vai emme. Ihmisyhteisön sääntöjen noudattamista tulee pitää yhtenä luonnonlakina, ja meidän on huolella vaalittava sitä omalla kohdallamme, henkilökohtaisesta ymmäryksestämme riippumatta.

Tämän lain tarkoitus on siinä, että kehittäisimme itsessämme tietoisuutta:

rakkaudesta omaan itseemme pahana ja
rakkaudesta toiseen hyvänä

koska tämä on ainut keino saavuttaa rakkaus Luojaan.

Enemmistöllä ei ole mitään oikeutta kieltää yksilön mielipidettä hänen suhteestaan Luojaan, vaan jokainen on vapaa toimimaan niin kuin katsoo parhaaksi. Nimenomaan tämä on yksilön vapautta, s.o. ihmisen suhdetta Luojaan säätelee itse ihminen samaan aikaan, kun muita käyttäytymislakeja säätelee sääntö "seuraa enemmistöä".

Yhteiskuntaelämässä toimii laki vähemmistön alistumisesta enemmistön tahtoon

Kuitenkin, millä perusteella enemmistö on ottanut oikeuden rajoittaa yksilön vapautta ja ottaa häneltä pois kaikkein kallein, mitä hänellä on elämässä – hänen vapautensa? Ensi silmäyksellä näyttää, että se ei ole mitään muuta kuin väkivaltaa.

Koska luonto on määrännyt meidät elämään yhteiskunnassa, on itsestään selvää, että jokaisen yhteiskunnan jäsenen täytyy palvella yhteiskuntaa, huolehtia sen olemassaolosta ja edistää sen hyvinvointia.

Tätä ei voi toteuttaa muutoin kuin noudattamalla lakia "vähemmistön alistumisesta enemmistön tahtoon", toisin sanoen jokainen ei voi toimia kuten haluaa, hänen täytyy alistua noudattamaan sitä lakia, mikä on hyväksytty siinä yhteiskunnassa.

On silti täysin selvää, että kaikissa niissä tapauksissa, joissa ei ole kyseessä yhteiskunnan aineellinen etu, ei enemmistöllä ole mitään oikeutusta rajoittaa ja sortaa missään määrin tai missään muodossa yksilön vapautta. Sillä tavoin tekevät ovat rikollisia, jotka asettavat voimankäytön oikeudenmukaisuuden edelle, koska tässä tapauksessa luonto ei velvoita yksilöä alistumaan enemmistön tahtoon.

Henkisessä elämässä on voimassa laki, jonka mukaan enemmistö seuraa johtajaa

Jokaisessa sukupolvessa yksilöt ovat massoja kehittyneempiä. Ja jos luonnon lakien mukaan kehittynyt yhteiskunta tunnustaa välttämättömäksi päästä eroon kärsimyksistä , sen on alistuttava yksilölle ja seurattava sen ohjeita.

Näin ollen mitä tulee henkiseen kehitykseen, enemmistön oikeus muuttuu velvollisuudeksi seurata yksilöä, toisin sanoen kehittynyttä yksilöä. Kehittyneet ja sivistyneet henkilöthän muodostavat pienen osan yhteiskuntaa, joka tarkoittaa sitä, että yhteiskunnan menestys ja saavutukset henkisellä alalla ovat vähemmistön määrittelemiä.

Tästä seuraa, että yhteiskunnan on suojeltava näiden henkilöiden ajatuksia, jotta ne eivät katoaisi tästä maailmasta. Yhteiskunnan on hyvä tietää, ettei sen pelastus ole vallassa olevan enemmistön käsissä, vaan nimenomaan erityisen kehittyneiden yksilöiden käsissä.

Jälkisanat

Kokemuksen kertyessä ihmiskunta vakuuttuu vähitellen yhä enemmän siitä, että huolimatta kaikista sen yrityksistä muuttaa historian kulku ja yhteiskunnan kehitys tiettyyn suuntaan, kulkee elämä, kuten sanotaan, omia latujaan, ja kaikki tapahtuu jonkin meistä riippumattoman käsikirjoituksen mukaan. Onko totta, että kohtalo määrää tiemme? Maailmankaikkeuden tutkiminen kabbalistisin menetelmin näyttää meille, että luomakunnan korkeimman teoksen – ihmisen – olemus koostuu kolmesta osasta:
- ensimmäinen osa on eläimellinen, joka ilmenee ruoan, seksin, perheen ja kodin ruumiillisina haluina, nämä ovat jokaisessa yksilössä ympäristöstä riippumatta ;

- toinen osa on inhimillinen, joka ilmenee rikkauden, kunnianosoitusten (maine, valta) ja tiedon haluina, tältä osin me olemme riippuvaisia yhteiskunnasta;

- kolmas osa on henkinen, joka synnyttää korkeamman halun (se nousee meissä kuoleman, elämän epätäydellisyyden ja elämän lähteen arvoituksellisuuden tuntemuksesta).

Ihminen syntyy tähän maailmaan, jotta hän voisi elämänsä aikana oppia tuntemaan korkeamman maailman. Silloin hän on olemassa kummassakin maailmassa, ja ruumiin kuoleman jälkeen hän tiedostaa henkisen maailman siinä määrin kuin on oppinut tuntemaan sen ruumiillisen elämänsä aikana. Jos ihminen ei tässä maailmassa olemisensa aikana päässyt korkeamman maailman tiedostamiseen, hänen sielunsa palaa uudelleen tähän maailmaan ja biologiseen ruumiiseen nimenomaan tätä tarkoitusta varten. Sielu voi oppia tuntemaan korkeamman maailman vain ollessaan ruumiillisessa muodossa.
Tästä seuraa, että:
- koko tämän maailman ja meidän olemassaolomme tarkoitus on se, että me löytäisimme korkeamman maailman elämämme aikana;

- ensimmäinen (eläimellinen) ja toinen (inhimillinen) osa meissä eivät ole olemassa itsenäisinä, ja niiden roolin määrittää vain se, missä määrin ne myötävaikuttavat kolmannen (henkisen) osan realisointiin, eli, missä määrin ne avustavat meitä varsinaisen tehtävämme täyttämisessä, joka tarkoittaa korkeampaan pyrkimistä, korkeamman maailman löytämistä vielä sinä aikana, kun me olemme olemassa tässä maailmassa. Ihmisen kaikki teot arvioidaan vain hänen henkisen kehityksensä yhteydessä, koska nimenomaan sen henkisen osan tulee muuttua;
- ensimmäinen ja toinen osa meissä eivät muutu itsekseen eivätkä riipu meidän haluistamme, vaan pelkästään välttämättömyys realisoida henkinen (kolmas) osa määrittää niiden muutokset;

- meillä ei ole tahdon vapautta niissä teoissamme, jotka liittyvät ensimmäisen ja toisen osan toimintaan, luonto on ne tarkoin määritellyt antaen niille tiukat rajat. Valitessamme tekojamme henkisessä kehityksessämme me määrittelemme samalla kaikki ensimmäisen ja toisen (eläimellisen ja inhimillisen) osan tilat sekä luonnollisesti kolmannen;

- pidättäytyessään hyödyttömistä eläimellisiin ja inhimillisiin haluihin liittyvistä teoista ja keskittäen kaiken voimansa korkeamman todellisuuden tuntemiseen ihminen saa samalla mahdollisuuden hallita kaikkea tässä maailmassa (ensimmäisessä ja toisessa osassa). Toisin sanoen tie tämän maailman hallitsemiseen vie korkeamman maailman kautta, koska korkeammasta maailmastahan meille tulevat kaikki kontrolloivat signaalit, kaikki tapahtumat, ennen kuin ne esiintyvät meille lopullisessa muodossaan. Siksi se, että pidättäytyy omien halujensa täyttämisestä tämän maailman kautta, ja että kieltäytyy turhista yrityksistä saada halujaan tässä maailmassa täytetyiksi, merkitsee samaa kuin kieltäytyminen hedelmättömistä yrityksistä muuttaa omaa kohtaloa, ja korkeamman maailman tunteminen merkitsee osallistumista maailmankaikkeuden yleiseen hallintaan.

Esittämämme aineisto näyttää, kuinka kaikki ihmisen teot ja hänen tilansa tässä maailmassa ovat ennalta määrättyjä, lukuunottamatta yhtä, josta kaikki muu määräytyy – pyrkimys korkeampaan maailmaan, sen tuntemiseen, Korkeamman Kaitselmuksen lakien hallitsemiseen.