Ihmisyksilö voi vaikuttaa epämukavaan oloonsa vähentämällä halujensa voimakkuutta keinotekoisesti esim. uskonnon tai mielen tyynnyttämisen tekniikan avulla, jolloin hän ei kärsi niin paljoa siitä, ettei voi tyydyttää halujaan ja tarpeitaan.

 Ihminen surkastuttaa halunsa, ja sitten tuntee olonsa paremmaksi. Mutta ihmiskunta ei pysähdy tähän. Sukupolvi sukupolvelta tähän maailmaan saapuvat sielut kokevat aina vain vahvempaa halua kokea nautintoa, valoa, Luojaa. Muissa luoduissa tällaista ilmiötä ei esiinny. Inhimillinen kehitys kulkee kohti kasvavaa egoismia ja mielihyvän kaipuuta - se on meidän luontomme ja evoluutiomme merkitys.Sen vuoksi kaikki muut menetelmät ja uskonnot tulevat katoamaan maan päältä. Näemme sen tapahtuvan jo nyt - ne eivät enää kykene ratkaisemaan ihmisten ongelmia tukahduttamalla heidän tarpeitaan. Ne eivät kykene tuottamaan todellista mielen vakautta ja eheytymistä.

 

Kabbalan viisaus on ollut ja tulee olemaan väylä rauhaan, hengelliseen tasapainoon, aitoon onneen ja eheyteen maanpäällisen elämän aikana, sillä se ei perustu halujen tukahduttamiseen, pakkovaltaan ja ihmisyhteisöstä eristäytymiseen. Kipu ja tuska täyttävät ihmisten elämän, ja ne ajavat heidät viimein etsimään pelastusta. Paluuta "vanhoihin hyviin aikoihin" ei ole. Ihmisen on nyt käytävä kasvavan halunsa korjauksen polulle. Se taas käy mahdolliseksi Kabbalan viisautta tutkimalla. Halujen rajoittaminen ja kurittaminen ovat tehottomia, koska kehitystä ohjaava ylempi laki ei anna kellekään lupaa tuhota itseään, omaa haluaan, mutta kehitys asettaa ihmisen kärsimään, pakottaa hänet etsimään oikeaa tietä - täyttymään Luojan valolla.
Ne kabbalistit, jotka ovat saavuttaneet lopullisen saavuttamisen hengellisen asteen, kertovat ettei meidän todellisuutemme perustana ei ole mitään muuta kuin halu saada nautintoa. Tätä halua kutsutaan "luoduksi". Sen luo Luoja (Hänen valonsa), ja siksi luotu tuntee valon nautintona, koska se on luotu valosta, kun taas tuntemus Luojan valon poissaolosta aiheuttaa ilmenee tuskana.

Me siis koostumme ainoastaan negatiivisista ja positiivisista tuntemuksista. Aivojemme ainoa tarkoitus on auttaa meitä tyydyttämään tarpeitamme, tajuamaan, ymmärtämään ja tekemään eron positiivisen ja negatiivisen välille , löytämään niiden lähde ja kehittää kykyä saavuttaa nautintoa ja hyvää oloa.
Liikkumattomassa ("elottomassa") luonnossa kaikki toiminta tähtää muodon säilyttämiseen. Kasveissa ensisijainen tarkoitus on kasvaa; eläimissä esiintyy kasvun lisäksi liike, seksuaaliset halut, perhe, yhteiskunta ja suvun jatkaminen; ihmisessä edellämainittujen lisäksi ilmentyy ahneus, kunnianhimo, hallitseminen sekä tietämys. Mutta kaikkien näiden perustana on kuitenkin alkuperäinen halu saavuttaa nautintoa, ja mieli itse on vain työkalu jonka kehitysaste riippuu nautinnonhalun kehittyneisyydestä. Mitä kunnianhimoisempi olento, sitä enemmän hän kärsii, ja se pakottaa hänet kehittymään, jotta hän voisi lievittää epämukavaa oloaan. Hänen on siis pakko kehittyä, keksiä uusia asioita ja tultava älykkäämmäksi.

Ihmisyksilö voi vaikuttaa epämukavaan oloonsa vähentämällä halujensa voimakkuutta keinotekoisesti esim. uskonnon tai mielen tyynnyttämisen tekniikan avulla, jolloin hän ei kärsi niin paljoa siitä, ettei voi tyydyttää halujaan ja tarpeitaan. Ihminen surkastuttaa halunsa, ja sitten tuntee olonsa paremmaksi. Mutta ihmiskunta ei pysähdy tähän. Sukupolvi sukupolvelta tähän maailmaan saapuvat sielut kokevat aina vain vahvempaa halua kokea nautintoa, valoa, Luojaa. Muissa luoduissa tällaista ilmiötä ei esiinny. Inhimillinen kehitys kulkee kohti kasvavaa egoismia ja mielihyvän kaipuuta - se on meidän luontomme ja evoluutiomme merkitys.Sen vuoksi kaikki muut menetelmät ja uskonnot tulevat katoamaan maan päältä. Näemme sen tapahtuvan jo nyt - ne eivät enää kykene ratkaisemaan ihmisten ongelmia tukahduttamalla heidän tarpeitaan. Ne eivät kykene tuottamaan todellista mielen vakautta ja eheytymistä.

Kabbalan viisaus on ollut ja tulee olemaan väylä rauhaan, hengelliseen tasapainoon, aitoon onneen ja eheyteen maanpäällisen elämän aikana, sillä se ei perustu halujen tukahduttamiseen, pakkovaltaan ja ihmisyhteisöstä eristäytymiseen. Kipu ja tuska täyttävät ihmisten elämän, ja ne ajavat heidät viimein etsimään pelastusta. Paluuta "vanhoihin hyviin aikoihin" ei ole.

Ihmisen on nyt käytävä kasvavan halunsa korjauksen polulle. Se taas käy mahdolliseksi Kabbalan viisautta tutkimalla. Halujen rajoittaminen ja kurittaminen ovat tehottomia, koska kehitystä ohjaava ylempi laki ei anna kellekään lupaa tuhota itseään, omaa haluaan, mutta kehitys asettaa ihmisen kärsimään, pakottaa hänet etsimään oikeaa tietä - täyttymään Luojan valolla.