Elämämme vaihtoehto

Kabbala tunnetaan salattuna viisautena. Juuri Kabbalaa ympäröivä salaperäisyys on synnyttänyt lukuisia legendoja, vääristelyjä, huhuja, tietämättömyyteen perustuvia väittämiä sekä harhapäätelmiä. Vasta 20. vuosisadan lopulla Kabbalaan viisauden annettiin päästä kaikkien ulottuville ja jopa levitettäväksi ympäri maailmaa. Sen vuoksi heti tämän kirjasen alussa koen tarpeelliseksi repäistä alas kerrostumat, jotka ovat kertyneet ajan myötä tämän ikivanhan, ihmiskunnalle yhteisen viisauden ympärille.

Kabbalan viisaudella ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa, eli sillä ei ole siihen läheisempää suhdetta kuin mitä sillä on fysiikkan, kemian tai matematiikan kanssa. Kabbala ei ole uskonto, ja tämä käy ilmeiseksi siitä, että uskonnolliset ihmiset eivät tunne sitä lainkaan, eivätkä ymmärrä sanaakaan siitä.

Alunperinkin kaikkein syvällisin tietämys universumin laeista yhdessä maailman ymmärtämisen sekä Luomisen Tarkoituksen saavuttamisen menetelmän kanssa pidettiin uskonnollisten massojen ulottumattomissa. Kabbala odotti aikaa, jolloin ihmiskunta olisi riittävän kypsä ottamaan vastaan viisauden ja käyttämään sitä oikealla tavalla.

Se tekee ihmiselle mahdolliseksi kontrolloida kohtaloaan; se on tietämys joka annettiin kaikille maailman kansoille. Kabbalan aihepiirinä on alue, joka on kätketty viideltä aistilta. Siinä käytetään ainoastaan henkisiä käsitteitä, eli aineellisen tason yläpuolella olevia asioita, jotka ovat havainnon tuolla puolen ylemmässä maailmassa.

Kabbala kuvaaa ylempää maailmaa käyttämällä joko metaforista tai tieteellistä kieltä.

Metaforinen kuvaus: Kabbala lainaa henkisten olioiden, voimien ja toimintojen nimet meidän maailmamme kielestä. Tämä on tarpeen, koska meillä ei ole sanoja joilla kuvata ei-maallisia ilmiöitä. Mutta koska jokaisesta ylemmän maailman oliosta laskeutuu tietty voima vastaavaan olioon meidän maailmassamme, kabbalisti, joka elää kummassakin maailmassa, näkee tämän yhteyden ja kuvaa henkistä todellisuutta käyttämällä meidän maailmamme nimiä. Mutta kabbalistien kuvaukset kuulostavat kertomuksilta maallisista tapahtumista niiden korvissa, jotka eivät ole vielä saavuttaneet henkistä valtakuntaa. Kabbala puhuu vain ja ainoastaan ylemmän maailman tapahtumista. Tuttujen sanojen ja määritelmien käyttö johtaa väärinkäsityksiin ja virheellisiin päätelmiin. Tmän vuoksi Kabbala kieltää kuvittelemasta yhteyttä meidän maailmamme nimien ja niiden henkisten juurien välille. Tätä pidetään kaikkein karkeimpana virheenä Kabbalassa. Sen vuoksi se oli niin pitkän aikaa kiellettynä: ihminen ei ollut vielä kehittynyt niin pitkälle, ettei hän olisi voinut lopettaa kuvittelemasta noitia, kummituksia, enkeleitä ja paholaisia vaikka jotain aivan toisenlaista tarkoitettiin.

Tieteellinen kuvaus: 1990-luvulta lähtien on ollut luvallista opiskella Kabbalaa ja suositeltavaa levittää tätä viisautta. Minkä takia? Koska ihmiset ovat lakanneet pitämästä luonnonvoimia ihmisenkaltaisina olentoina, kuten merenneitoina, kentaureina yms. He ovat valmiita kuvittelemaan ylemmän maailman ei-aineelliseksi, voimien ja voimakenttien alueeksi. Tämä viisaus alkoi kuvaamaan ylempää maailmaa tieteellisin määritelmin ja menetelmin 1500-luvun luriaanisen Kabbalan aikakaudesta lähtien.

Mistä Kabbalassa on kysymys?

Kabbala käsittelee kysymystä elämän tarkoituksesta. Ihminen esittää itselleen tämän kysymyksen hyvin nuorella iällä, mutta sitten kasvaessaan hän unohtaa sen. Hän ei voi antaa tämän vastausta vaille jääneen kysymyksen piinata häntä loputtomiin.Vastaus voidaan löytää vain yhdestä lähteestä - Kabbalan viisaudesta, joka vuosisatoja pysyi vain harvojen ulottuvilla. Aikojen saatossa vain tämän viimeisimmän sukupolven edustajat ovat kyenneet saavuttamaan vastauksen tärkeimpiin kysymyksiinsä.

Mutta vielä nytkin kun Kabbala on muuttunut kätketystä viisaudesta kaikille julkiseksi opetukseksi, kuuluu se erityisesti heille, jotka eivät vartuessaankaan ole lakanneet lapsenomaisesti ihmettelemästä: Mikä on minun ja koko ihmiskunnan elämän merkitys?

Ne ihmiset tulevat Kabbalan luo, jotka tuntevat hyvin kipeästi tämän kysymyksen. Jokapäiväinen elämä ei suo heille tyydytystä. He eivät ole maanisia, eivätkä depressiivisiä, he vain eivät saa mielenrauhaa tässä elämässä. Kabbala voi kertoa heille minkä vuoksi.

Halun kehitystasot

Ihmisen tuhansia vuosia kestänyt kehitys on halun eri tasojen kehittymistä. Halut ja pyrkimykset löytää tapoja niiden tyydyttämiselle ajavat eteenpäin teknistä ja tieteellistä kehitystä, ja siten ne määrittävät sivilisaation kehitystason. Ihmiskunta menee eteenpäin koska halu jatkuvasti kehittyy pienemmästä suurempaan. Kabbala jakaa ihmishalujen kehittymisen viiteen vaiheeseen:

1 -Ensisijaiset halut: seksi ja ravinto ("Rakkaus ja nälkä hallitsevat maailmaa", kuuluu sanonta);
2 -Halun 1. kehitysvaihe: pyrkimys varallisuuden saavuttamiseen;
3 -Halun 2. kehitysvaihe: vallanhimo, maineen tavoittelu;
4 -Halun 3. kehitysvaihe: tiedonjano;
5 -Halun 4. kehitysvaihe: henkisyyden ja Luojan kaipuu.

Seksin ja ravinnontarve ovat eläimellisiä, koska ne ovat myös eläimillä. Eristyksissä ollessaankin ihminen tuntee nälän sekä lisääntymisvietin. Halut rikkauksiin, valtaan, maineeseen ja tietoon ovat jo inhimillisiä, koska tyydyttääkseen niitä ihmisen täytyy olla toisten ihmisten ympäröimänä.
Ihminen syntyy, hänen eläimelliset ja inhimilliset halunsa kehittyvät ja sitten hän saa huomata, ettei niiden toteuttaminen suo hänelle tyydytystä, koska hänen salattu, tiedostamaton ja aidoin pyrkimyksensä kohdistuu tämän maailman rajojen ulkopuolelle. Tämä halu on sellainen, jonka ihminen ottaa vastaan yläpuolelta, korkeammasta maailmasta. Toisin kuin eläimellinen tarve, luonto ei ole sitä istuttanut ihmiseen, ja toisin kuin inhimilliset halut, se ei ole kehittynyt yhteisössä elämisen pohjalta.

Kabbala kutsuu tätä halun tasoa henkisen valon eli ihmissielun haluksi. Kabbala tutkii henkistä rakennetta, jota kutsutaan Adamin yleiseksi sieluksi. Tämä rakenne koostuu 600 000 osasta (ihmissielusta), jokainen niistä on vuorostaan hajonnut erillisiksi kappaleiksi, jotka ovat nyt maanpäällisten halujen sisällä.

Kabbalan mukaan Luoja on koko luomakuntaa hallitseva universaalinen voima, johon kaikki maailmankaikkeuden yksilölliset voimat kuuluvat.

Uudenlaisten halujen ilmaantuminen

Maanpäällisten halujen joukkoa kutsutaan ihmissydämeksi. Siihen ylhäältä pantua kappaletta (halua) kutsutaan sydämen pisteeksi. Ihmisen tulee tässä maailmassa viettämänsä biologisen elämän aikana täyttää täydellisesti henkinen halunsa. Hän saapuu maailmaan uudelleen ja uudelleen niin kauan kunnes tämä määränpää on toteutunut. Siispä jokainen sukupolvi koostuu siten samasta 600 000 sielun joukosta verhottuna tämän maailman kehoihin.

Jokainen sukupolvi on kuin 600 000 sielua olisi asetettu yhteen riviin, joka kulkee eteenpäin tullakseen kerran täytetyksi henkisellä valolla: ruumis kuolee, ja sielu liikkuu ja pukeutuu uuteen ruumiiseen ja työskentelee siinä uudelleen tullakseen täytetyksi, mutta se ei tule täytetyksi Korkeimmalla Valolla ennen kuin tultuaan yhteen tiettyyn kehitysvaiheeseen.

Useimpien ihmisten tarpeet rajoittuvat tämän maailman sisäpuolelle. Näitä tarpeita ovat ihmisen luovat, älylliset ja kulttuuriset pyrkimykset ja tarve tutkia sekä ymmärtää maailman rakennetta. Näissä ruumiissa elävät sielut eivät ole vielä tulleet halun viidenteen vaiheeseen, eli henkisyyden haluun. Tämän tyyppisissä sieluissa halut eivät kehity niiden maailmallisten kehojen ulkopuolelle, joissa ne elävät.

Mutta on olemassa pieni( -vielä toistaiseksi!) määrä toisenlaisia sieluja. Tällainen sielu ruumiissa eläessään pakottaa ihmisen kaipaamaan jotakin ei-maailmallista ja ikuista. Kuten kaikki muutkin, hän yrittää saada tyydytystä siitä mitä tämä maailma tarjoaa, mutta turhaan. Hän näkee kuinka toiset ihmiset etsivät varallisuutta sekä menestystä, ja hän käsittää, että se on vain pelaamista. Hän ottaa osaa näihin "peleihin", saattaa jopa menestyäkin, mutta tyydytystä hän ei niistä saa. Vähä vähältä pettymyksiä toinen toisensa jälkeen koettuaan ihminen alkaa tuntea kuinka hänen sielunsa vaatii toisenlaista täyttymystä.

Etsintä ja pettymys tuovat esiin tämän meidän ajallemme ominaisen, uudenlaisen halun. 1900-luvun puolestavälin alkaen, ja etenkin viime aikoina yhä useammat ja useammat ihmiset heräävät tähän ylhäältä tulleeseen henkiseen haluun. Kun se yhdistyy muiden halujen joukkoon, se saa aikaan konfliktin ihmissydämessä. Tämä viides halu aiheuttaa sisäistä levottomuutta ja viime kädessä se tuo ihmisen Kabbalan ääreen. Sellaiset ihmiset tulevat meidän luoksemme, ja me alamme opettamaan heitä, miten he voivat täyttää tämän halunsa.

Mutta koska henkinen halu tulee ylhäältä, se ei voi saada täyttymystä meidän maailmamme asioista. Kabbala voi osoittaa ihmiselle, kuinka tämä ylhäisin halu voidaan täyttää.

Kabbalistit kutsuvat sitä, jolla henkinen halu täytetään, Valoksi, tai paremminkin Korkeimmaksi Valoksi. "Kabbala" on heprean kieltä, ja tarkoittaa "vastaanottamista".

Korkeinta Valoa kutsutaan Luojaksi, koska Hän sekä luo tämän halun, sekä myös täyttää sen. Mutta niin kauan kuin tämä halu ei ilmene ihmisessä, hän elää kuten kaikki muutkin.

Tyydytyksen etsiminen ja täyttymisen prosessi

Ihmiselämä on päättymätöntä etsintää. Ihminen etsii lakkaamatta jotakin, joka voi tyydyttää hänen uusia halujaan: hän etsii ruokaa, seksiä, valtaa ja tietoa. Kaikki nämä halut nousevat kukin vuorollaan esiin ja vaihtelevat hänessä. Ihminen omistaa elämänsä niiden tyydyttämiselle.

Monet ihmiset ovat historian kuluessa onnistuneet tyydyttämään henkisen halunsa. Kirjoissaan he kertovat meille tyydytyksen etsinnästään ja täyttymisen prosessista. Nämä ihmiset kutsuvat itseään kabbalisteiksi. Kabbala on tiede, joka on kehittynyt heidän antamastaan selityksestä ja prosessia koskevista kuvauksista.

Kabbalistit selittävät että tässä maailmassa ollessaan ihmisen tulee täyttää sielunsa valolla, jotta se kohoaisi samalle henkiselle tasolle, jolla se oli ennen laskeutumistaan ja pukeutumistaan ihmissydämeksi, s.o. maailmallisiksi haluiksi. Meidän tehtävämme on täyttää sydämen piste Korkeimmalla Valolla riippumatta kaikista muista haluista, joita kutsutaan "sydämeksi" tai "ruumiiksi".

Kabbalistit sanovat, että kun sielu täyttyy valolla, saa se tuntemuksen ylemmästä maailmasta. Tämä tarkoittaa, että hän voi elää (tuntea)samanaikaisesti ylemmässä maailmassa ja meidän maailmassamme. Hän yhdistää nuo kaksi maailmaa itsessään. Sitä tilaa, jossa ihminen on täydellisesti korjannut ja täyttänyt sielunsa kaikkein korkeimmalla henkisellä tasolla, sanotaan Sielun korjauksen päätökseksi tai yksinkertaisesti Korjauksen päätökseksi.

Siitä hetkestä lähtien, kun ihminen on tuntenut itsessään pyrkimyksen henkisyyteen ja siitä johtuen saanut ensi kosketuksen Kabbalaan, voi hän alkaa harjoittelemaan sielun täyttämisen menetelmää, joka saattaa hänet saavuttamaan äärettömän mielihyvän, ikuisen tuntemuksen, absoluuttisen tietämyksen ja täydellisyyden. Hänelle tarjoutuu tilaisuus toteuttaa nämä asiat tässä maailmassa ja tässä elämässä, sen sijaan että hän palaisi tänne "ei maailmoista parhaimpaan" yhä uudelleen ja uudelleen, etsimään ja kärsimään syntymästä kuolemaan.

Koska sielut jatkuvasti muuttuvat, kasvavat ja kehittyvät, on Kabbalan tehtävä luoda kutakin sukupolvea varten sopiva menetelmä vastaanottaa henkinen täyttyminen. Tätä tiedettä sanotaan Kabbalaksi -vastaanottamiseksi -koska se antaa menetelmän sielun täyttämiseksi valolla.

Kabbala opettaa ihmistä vastaanottamaan Korkeimman Valon ja täyttämään sillä sielunsa, s.o. sekä sydämen halut että henkiset halut. Tämä on mahdollista, koska kaikki tämä samainen valo on luonut kaikki halumme. Siispä saamme tyydytyksen vain täyttyessämme suoraan sillä.

Mitä henkinen halu on?

Halun neljä ensimmäistä kategoriaa ovat helposti ymmärrettävissä sekä tunnettavissa, mutta henkisestä halusta meillä ei ole käsitystä. Ihminen ei kykene ymmärtämään, mitä "henkisyydellä" tarkoitetaan niin kauan kun hän jatkaa halujensa tyydyttämistä tämän maailman asioilla. Nuo asiat hän kykenee näkemään, ja hän tietää täsmälleen mitä hän tavoittelee. Mutta kun henkinen halu herää hänessä, hän ei voi nähdä mitään millä täyttää se. Ihminen kokee olevansa avuton ja hukassa; elämä menettää merkityksensä ja makunsa; hän ei löydä mitään millä täyttää sitä. Hänellä on ainoastaan huono olo. Jokin epämääräinen "vetää" häntä puoleensa. Mutta mihin? Ihminen ei tiedä minne kääntyä, koska mielihyvän lähde on tässä tapauksessa kätketty häneltä. Yleensä hän valitsee sen, että unohtaa koko jutun.

Lapsena me kysymme itseltämme: "Mitä varten me elämme?", mutta myöhemmin kasvuiän hormonit tukahduttavat tämän kysymyksen sekä tahdon löytää elämän merkityksen ja lähteen. Seksuaaliset ja älylliset pyrkimyksemme johdattavat meidät toisaalle tämän ongelman ratkaisun löytämisestä. Sitten tämä ongelma taas ilmestyy häiritsemään meitä. Ne jotka eivät kykene täyttämään tyhjyyttään ja vaativat pikaista vastausta kysymykseensä, löytävät Kabbalan, tai pikemminkin heidät johdatetaan ylhäältä käsin sen luo: aika ihmissielun täyttymiselle on tullut.

Henkinen avaruus

Kun ihmisen ruumis on kuollut, sielut siirtyvät uuteen syntymään. Toisiaan seuraavien elämien aikana sielu kerää vähä vähältä valmiutta ilmentymään ihmisessä. Ihminen viettää monta elämää tuntematta sieluaan -sielu on pyrkimys ylempään maailmaan. Sitä ei pidä sekoittaa "yleviin pyrkimyksiin", joilla yleensä tarkoitetaan luovuutta, runoutta, musiikkia ja taidetta.

Ihminen tuntee sielun ilmentymisen uudenlaisena haluna, kaipuutena, tyhjyytenä jota hän ei osaa täyttää. Siitä hetkestä lähtien etsintä alkaa, ja lopulta se johdattaa ihmisen Kabbalan luo. Kaikki maailman ihmiset johdatetaan Kabbalan luo, koska se on ainoa menetelmä sielun täyttämiselle.

Niin pian kuin ihminen löytää Kabbalan, s.o. löytää Opettajan, kirjat ja ryhmän, alkaa niin sanottu "valmistava jakso" (ylemmän maailman löytämiselle). Tämä vaihe kestää muutamia vuosia (vähintään 3 vuotta).

Henkinen tila-avaruus avautuu ihmiselle. Ihminen havaitsee olevansa tuon avaruuden laidalla, Luojan ollessa sen keskipisteenä. Henkinen avaruus on alue, jonka ominaisuudet vastaavat fysikaalista voimakenttää, niin että voiman maksimaalinen ilmentymä on sen keskipisteessä, ja reunoja kohti mennessä voima asteittain heikkenee, kunnes se katoaa kokonaan sillä rajalla, jonka toisella puolella meidän maailmamme alkaa.

Kun ihminen muuttaa ominaisuuksiaan suhteessa Luojaan, hän liikkuu henkisessä tilassa: sikäli kun ihmisen ominaisuudet eroavat Luojasta, ne aiheuttavat etäisyyden ihmisen ja Luojan välille, kun taas ominaisuukien samankaltaisuus tuo heidät lähemmäksi. Täydellinen yhtäläisyys saa aikaan niiden yhtymisen. Alkutilanteessa me: olemme täysin vastakkaisessa päässä Luojan ominaisuuksiin nähden; siksi me olemme täysin tämän kentän ulkopuolella emmekä voi tuntea Luojaa.

Valmistavan jakson jälkeen ihminen saavuttaa ensimmäisen, kaikkein pienimmän samankaltaisuuden asteen Luojan kanssa ja ylittää meidän maailmaamme ja ylempää maailmaa erottavan esteen (Machsom). Tästä alkaa hänen henkinen kehittymisensä. Tuntiessaan Luojan selvästi, hän korjaa tietoisesti ominaisuuksiaan ja pääsee Häntä lähemmäksi.

Tämä asteittainen Luojaa lähestyminen ominaisuuksien samankaltaisuuden kautta koostuu peräkkäisistä korjauksista, s.o. sillä että jokainen 620 egoistisesta ominaisuudesta korvataan altruistisilla ominaisuuksilla. Kabbala kuvaa tätä prosessia nousemisella 620 askelta. Se puhuu menetelmistä, joilla joka askeleella korjataan haluja. Tästä seuraa, että joka askeleella ihminen saavuttaa Luojan uudella ja korkeammalla tasolla.

Ihmisen on korjattava kaikki 620 halua askel askeleelta, toisin sanoen, kiivettävä kaikki 620 tasoa ollessaan fyysisessä ruumiissaan tässä maailmassa eläen. Päätettyään henkisen kohoamisensa hän liiittyy täydellisesti sieluunsa eikä hänen tarvitse enää palata aineelliseen maailmaan ja uuteen ruumiistukseen.

Kumpi kuolee, ruumis vai sielu?

Ihminen ei kuole, vaan hänen biologinen ruumiinsa. Ensin jokainen meistä tuntee vain oman ruumiinsa - maailmalliset halut. Sitten henkisyyden halu herää meissä. Tämä halu ei ole tästä maailmasta, vaan se kuuluu Luojalle. Jos ihminen kehittää sitä, hän alkaa tuntea ruumiinsa ominaisuuksien ohella myös sielunsa, joka on Luojan ominaisuuksiin kuuluva osa hänessä itsessään.

Jos ihminen korjaa itseään siten, että henkiset halut menevät ruumiin halujen edelle ja ruumis liittää itsensä täydellisesti sieluun, ruumiin kuolema on hänelle peitteen putoaminen sielun yltä.

Ruumis kuolee, mutta vielä eläessään siinä ihminen tuntee olevansa siitä erillään. Jos me elämme maailman halujen sisällä (seksin, ruoan, varallisuuden, vallan ja tiedon), me otamme vastaan täyttämistä ruumiin välityksellä, s.o. sen viiden aistin kautta. Voimme myös liittää aivoihimme elektrodeja ja antaa sen mielihyväkeskuksille sähköisiä impulsseja, jolloin koemme mielihyvää ja koemme myös sen tulevan näennäisesti aistien kautta. Tässä tapauksessa vaikutamme suoraan mielihyväkeskuksiin antamalla niille samoja signaaleja, kuin mitä ne ottavat vastaan aistielimiltä. Vaikutamme suoraan mielihyväkeskuksiin, jotka ottavat kaikki signaalit vastaan.

Sielu, heijastuspinta, ja mielihyvä

Me saamme henkiset halut ylhäältä. Täyttääksemme ne, me tarvitsemme erityisen aistin, jota kutsutaan heijastuspinnaksi (Masach). Niin pian kun ihminen saa tämän aistin, hän alkaa tuntemaan mielihyvää sen välityksellä. Tätä mielihyvää sanotaan Korkeimmaksi Valoksi. Se kohtaa heijastuspinnan välityksellä halumme. Halua nauttia Korkeimmasta Valosta sanotaan "sieluksi".

Ihminen ei voi kokea valoa mielihyvän lähteenä ennen kuin hänellä on ylimääräinen aisti, jolla hän voi tarttua siihen. Henkisen halun täyttymisen osatekijät ovat: valo (mielihyvä), heijastuspinta (vastaanottoväline) ja sielu (vastaanottaja). Mikään näistä ei ole yhteydessä fyysiseen ruumiiseen. Siksi sillä ei ole merkitystä, omistaako ihminen fyysisen ruumiin vaiko ei.

Heti kun ihminen on solminut yhteyden Korkeimpaan Valoon, hän alkaa korjata itseään täyttyäkseen sillä. Henkinen kohoaminen on ominaisuuksien asteittaista muuttumista samankaltaisiksi valon ominaisuuksien kanssa ja sen johdosta tapahtuvasta valolla täyttymisestä. Ruumis on vain väline tässä henkisen edistymisen jännittävässä prosessissa. Muuta erityistä merkitystä sillä ei ole.

Pieni mielihyvä häviää olemattomiin suuren mielihyvän rinnalla; isompi mielihyvä peittää pienemmän. Sen vuoksi, vaikka kabbalisti elää samassa maailmassa meidän kanssamme, tosiasiallisesti hän on jo ylemmässä maailmassa. Mutta koska me emme voi tuntea hänen maailmaansa, ovat kaikki hänen tuntemuksensa havaintokykymme ulkopuolella, Machsomin tuolla puolen.

Kun ihminen yhdistää itsensä sieluun eikä fyysiseen ruumiiseen, ruumiin kuolema merkitsee hänelle vaatteiden vaihtoa. Tässä maailmassa saadut tuntemukset eivät katoa, ja maailma, jossa hän elää, pysyy hänen kanssaan kun hänen ruumiinsa kuolee. Jokainen, joka elää maan päällä on kykenevä ja pakotettu viemään päätökseen tiensä Luojan suunnitelman mukaisesti.

Mihin tietoihin Kabbala perustuu?

Kabbala käyttää ainoastaan täsmällistä ja kokemukseen perustuvaa tietämystä. Teoreettisia pohdintoja tai otaksumia ei oteta huomioon. Kaikki, mihin Kabbala perustuu, vastaanotettiin ihmisiltä, jotka ovat henkilökohtaisesti tavoittaneet henkisen tuntemuksen sydämen pisteen kautta, sielun välityksellä. He testasivat, mittasivat ja kuvasivat tuntemuksensa. Heidän yhteiset tutkimustuloksensa muodostavat Kabbalan tieteen.

Kuten missä tahansa muussa tieteessä, Kabbalassa työskennellään täsmällisellä matemaattisella, fysikaalisella ja graafisella välineistöllä (kaavioilla sekä taulukoilla). Sen sijaan että käsittelisivät tunteita, kabbalistit käyttävät voimaviivoja ja -kenttiä ja halujen muunnoksia: niiden väliset suhteet mitataan numeerisesti ja halut sekä niiden täyttämiset määritellään tarkoin. Kabbalistit kuvaavat tällä tavoin tuntemuksiaan Korkeimmasta Kaitselmuksesta.

Meidän maailmassamme me emme voi mitata ihmisen sisäisiä ponnisteluja tai subjektiivisia tuntemuksia, emmekä kykene tarkoin vertaamaan kahden eri ihmisen havaintoja tai vaikutelmia. Voimme vain tuntea myötätuntoa psykologeja ja psykiatreja kohtaan, jotka ovat täysin kykenemättömiä työskentelemään ihmissieluun vaikuttavien tekijöiden kanssa.

Kabbalan historia ja kieli

Kaikki tietomme ylemmästä maailmasta ennen kuin löydämme sen itse, on lähtöisin ihmisiltä jotka saavuttivat sen henkilökohtaisesti. He kuvasivat tiensä, tuntemuksensa, ja johtopäätöksensä, sekä suosittelivat tiettyjä keinoja, jotta me voisimme kulkea heidän polullaan. Kabbalistiset kirjat ovat selostuksia heidän matkoistaan ylemmässä maailmassa.

Itse kukin alkaa tavoittamaan Ylintä hallitsevaa Voimaa kun hän esittääkysymyksen elämänsä merkityksestä, kärsimyksestä, maailmankaikkeuden tarkoituksesta, kohtalosta ja sattumasta. Näiden kysymysten syvällinen erittely johtaa ihmisen Korkeimman Voiman ilmestymisen välttämättömyyden luo. Ensimmäinen tuntemamme kabbalisti kuvasi 3700 vuotta sitten vaikutelmaansa jumalallisesta ilmestyksestä kirjassaan Sefer Yetzira. Hän käytti Kabbalan kieltä, ja vielä tänäkin päivänä kabbalistit tutkivat hänen kirjaansa.

Myös Raamatun historiallisten sekä profeetallisten kirjojen kieltä käytetään henkisen valtakunnan kuvaamiseen. Kabbalistille on samantekevää minkälaista kieltä käytetään Luojasta kertovissa kirjoissa. Aivan kuten muusikko, joka kuulee musiikin sisäisesti nuotteja lukiessaan, myös kabbalisti tuntee itsessään, mitä kabbalistisen tekstin kirjoittaja kuvaa.

Aineelliset ja henkiset aistit

Syntyessämme meillä on viisi aistia: näkö, kuulo, haju, maku ja kosketus, joille me vastaanotamme informaatiota ulkopuolelta. Aivomme käsittelevät sisään tulleen informaation ja yhdistelemällä se tuottaa kuvan ympäröivästä maailmasta. Näitä tuntemuksia kutsumme "täksi maailmaksi" tai "minun maailmakseni". Jos tarkkoja olemme, me emme tiedä mitä meidän ympärillämme on. Me määrittelemme ainoastaan omat reaktiomme eräisiin ulkoisiin vaikutuksiin.

Korvamme on siten rakennettu että meidän ja ulkomaailman välillä on niitä erottava kalvo. Kalvo voi olla enemmän tai vähemmän herkkä, terve tai vahingoittunut. Sen mukaan me määrittelemme äänet voimakkaiksi, heikoiksi, korkeiksi, mataliksi, hiljaisiksi tai jopa kuulokynnyksen ulkopuolisiksi. Kuulemani äänen laatu ei riipu ulkopuolisista tekijöistä vaan aistimukseni muuttujista, s.o. sisäisistä ominaisuuksistani. En tunne ulkoisia värähtelyjä vaan aistinelimeni reagoinnin niihin. Itse asiassa havaitsen jotain sisäisesti ja kutsun sitä ulkoa tulevaksi ääneksi.

Sama pätee muihin aisteihini.

Osoittautuu, että me olemme täysin suljettu systeemi; jokainen meistä kokee omat sisäiset reaktionsa tuntemattomaan ulkoiseen vaikutukseen. Emme voi milloinkaan havaita objektiivisesti mitä ulkopuolellamme tapahtuu. Kaikki, mitä aistimme tuntevat, käsitellään aivoissa, joka antaa informaatiolle tietynlaisen esitystavan. Mitä tämä informaatio on aistiemme ulkopuolella, siitä meillä ei ole käsitystä. Olemme lukittuna itsemme sisällä.

Mitä tietoisesti hankittu uusi aisti sitten voi tarjota minulle? Viiden luonnollisen aistini kautta saapuva informaatio virtaa egoistisiin haluihini, ja tulee puolueellisesti tulkituksi henkilökohtaisten etujen näkökulmasta. Uusi aisti vastaanottaa suoralla ja puolueettomalla tavalla. Tällä tavoin voin saavuttaa aidon, absoluuttisen ja objektiivisen maailmankaikkeuden.

Kabbala tekee tämän mahdolliseksi. Kuten muut tieteet, Kabbalaan kuuluu kokemusten ja saavutetun tietämyksen toistettavuus jne. Kabbala on tiede, eikä sillä ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Uskonnot eivät opeta Kabbalaa, koska se paljastaa ihmiselle todellisen maailmankaikkeuden, jossa Korkein hallitseva Voima haluaa vain yhtä asiaa - tehdä ihmisen samanarvoiseksi itsensä kanssa.

Sielun gematria

Jos kaksi kabbalistia lukee saman kuvauksen ylemmästä maailmasta, he kumpikin havaitsevat tietynlaisen kuvan. Miten he voivat verrata tuntemuksiaan? Jokainen kokee ne sielunsa sisäisten ominaisuuksien mukaisesti. Mutta toisen kabbalistin verho on suurempi kuin toisen, ja hänen henkinen tasonsa on korkeampi, joten hänen näkemänsä kuvat ovat varmasti erilaisia kuin toisen. Jos sinä olet jo tasolla 5, ja minä vielä tasolla 10, niin sinä tietysti ymmärrät asioita syvemmin kuin minä.

Sielun laatu on kaikkien sen ominaisuuksien yhdistelmä. Maailman ihmisillä on monia ominaisuuksia, kuten ahneus, kateus, sääli jne., mutta jokaisella ne ovat eri suhteessa. Kabbalaa opiskelemalla voi itsekukin löytää sielun eri halut, kuvata ja esittää kaavamaisesti niiden rakenteen.

Luoja loi vain yhden halun - sielun nimeltä "Adam". Siinä voidaan erottaa 600 000 kiinteää rakennetta, erilaista sielua. Jokainen sielu (sekä yleinen että yksilöllinen) sisältää 620 sisäistä osaa, halua. Niiden yhdistelmät määrittävät sielun rakenteen.

Jokainen sielun rakenne saa nimen tärkeimmän ja erityisimmän laatunsa mukaan. Tällä nimellä on lukuarvo, jota kutsutaan gematriaksi. Yhdisteltyjen ominaisuuksien gematria ilmaistaan lukujen sijasta heprealaisin kirjaimin. Sielujen numeeriseen määrittelyyn käytetään nimiä, koska hepreassa ei alun perin ollut numeroita, vaan lukumääriä kuvattiin eri kirjaimin.

Lopulta ihmiskunta pääsee korkeimpaan saavutukseen

Suorittamiensa korjauksien seurauksena kaikki sielut yhdistyvät yhdessä yleisessä sielussa ja käyvät sielujenvälisiin suhteisiin yhtenäisessä järjestelmässä. Tämä yleinen sielu sitoo yhteen kaikki yksilölliset sielut, niin että lopulta jokainen tuntee kaikkien muiden tunteet. Näin päästään absoluuttiseen saavuttamiseen. Tätä tilaa sanotaan Lopulliseksi Korjaukseksi. Sen jälkeen sielu, joka vastaanottaa valon ylhäältä, kohoaa Lähteeseen, Luojan luo, ja tulee samanarvoiseksi Hänen kanssaan.

Kaikkien sielujen tulee saavuttaa tämä taso siihen mennessä, kun on kulunut 6000 vuotta "maailman luomisesta" - eli siitä lähtien kun pyrkimys ylempään maailmaan ensi kerran ilmentyi ihmisessä. Vuosi 2005 vastaa vuotta 5765 "maailman luomisesta". Meillä on aikaa hieman yli kaksisataa vuotta, mutta meidän ponnistelumme voivat huomattavasti lyhentää tuota aikaa.

Kabbala on mielihyvän vastaanottamisen tiede

Kabbalassa ymmärretään, että mielihyvä ilmenee eri muodoissa: aineellisena, moraalisena, älyllisenä ja fyysisenä. Lisäksi me puhumme sellaisesta nautinnosta ja mielihyvästä, eli täyttymisestä, joka on absoluuttista, ikuista, täydellistä ja ääretöntä.

Nautintoa voidaan tuntea vain, mikäli on olemassa voimakasta halua - mikäli halutaan täysin selkeästi jotakin, mikä sinä hetkenä ei ole läsnä. Vastaanotettu mielihyvä sammuttaa halun saman tien, ja tämä taas vähentää mielihyvän määrää. Kaikkein suurinta nautintoa koetaan vain halun ja halutun ensi kontaktissa, kuten ensimmäinen haukkaus ruoasta nälkäisen ihmisen suussa. Sitten nälkä laimenee, halu katoaa, ja tyydyttyneisyys tulee tilalle. Ruoka lakkaa tuottamasta sitä nautintoa, jota se antoi aterian alussa. Herkkusuut jättävät maukkaimmat ruokalajit aterioiden loppuun, koska suurempi nautinto kompensoi halun puutetta.

Jos alamme tutkimaan niitä mielihyvän lajeja, joita vastaanotamme tiedosta, vallasta, varallisuudesta, seksistä ja ruoasta, huomaamme että ne kaikki lähtevät vähenemään niin pian kuin halun kohde on tullut vastaanotettua. Usein ihminen työskentelee vuosikausia saadakseen haluamansa, mutta vastaanotettuaan haluamansa lakkaa nauttimasta siitä. Pelkkä mielihyväntunteen katoaminen pakottaa meidät etsimään uusia nautintoja.

Mainonta, muoti jne. tarjoavat meille uudenlaisia haluja ja me menemme mukaan jatkuvaan mielihyvän täyttämien ennakko-odotusten jahtiin. Niin pian kuin halun kohde on otettu vastaan, olemme pakotettuja etsimään uusia nautintoja. Tämä prosessi on päättymätön. Ihminen ei voi milloinkaan nauttia todellisesti. Hänen on jatkuvasti oltava liikkeessä.

Kabbala opettaa ihmisille kuinka otetaan vastaan katoamatonta mielihyvää: ikuista, absoluuttista ja täydellistä; pysyvää rauhaa ja iloa. Sen vuoksi tätä metodia kutsutaan nimellä Hochmat haKabbalah, vastaanottamisen tiede. Luoja antoi sen meille, jotta meidän valtavat halumme tulisivat välittömästi tyydytetyksi, ja sitten uudet halut ilmaantuisivat, tulisivat täytetyiksi ja niin edelleen. Aukottomuus halun ja sen täyttymyksen välillä sallisi meidän nauttia päättymättömästä rauhasta sekä riemusta. Suuret halut johtavat suuriin iloihin.

Miten sellainen halu voi syntyä? Sitä ei voida löytää meidän maailmastamme. Eli, sielu on koko maailmalle vastakkainen. Se eroaa maailmasta, koska sillä on altruistinen ominaisuus, jota Kabbala nimittää "heijastuspinnaksi". Heijastuspinnan saavuttamisen prosessi on Kabbalan tutkimusten aiheena.

Me puhumme täysin käytännöllisestä lähestymistavasta, erityisen menetelmän hallitsemisesta. Se voidaan panna täytäntöön tiettyjä kabbalistisia kirjoja opiskelemalla. Esimerkiksi tärkein kabbalistinen teos, kuusi nidettä käsittävä Kymmenen sefirotin tutkimus on rakenteeltaan kuin yliopistollinen oppikirja: sen kuudessatoista osassa, ja yli 2000 sivulla, ylemmän maailman rakenne selitetään nykyaikaisella kielellä. Niitä seuraa osa nimeltä "Sisäinen heijastus", joka antaa ensimmäiselle osalle yksityiskohtaisemman selityksen. Osa nimeltä "Sanojen merkitykset" vastaa kysymyksiin käytettyjen sanojen merkityksistä. Viimein osa nimeltä "Kysymyksiä ja vastauksia" antaa kuvauksia ja selityksiä henkisistä ilmiöistä.

Vaikka kabbalistiset kirjoittajat eivät käyneet kouluja eivätkä tienneet nykyaikaisista opetusmenetelmistä, heidän teoksillaan on akateeminen sävy. He yksinkertaisesti sovelsivat syvällistä ihmisluonnon tietämystään.

Me odotamme kaikkia niitä, jotka eivät löydä rauhaa etsiessään vastausta kysymyksiin maailmankaikkeuden rakenteesta sekä toiminnasta ja elämän tarkoituksesta. Tällaiset ihmiset löytävät henkisen pisteen sydämistään. Heitä varten olemme luoneet internet-sivumme, jotka ovat 22 kielellä: index_fi.htm