|
Patriarkka Aabraham on ensimmäinen kabbalisti, josta meillä
on tietoa. Hän näki ihmisen olemassaolon ihmeet, ja hän
esitti Luojalle kysymyksiä, ja ylemmät maailmat paljastuivat
hänelle. Hän siirsi tuleville sukupolville sekä tietonsa
että menetelmän, jolla hän oli sen saavuttanut. Kabbala
siirtyi vuosisatojen ajan suullisesti kabbalistilta toiselle. Jokainen
kabbalisti liitti oman persoonallisen kokemuksensa alati kasvavaan
tietämykseen. Heidän henkiset saavutuksensa kuvattiin
heidän sukupolvensa sieluille sopivalla tavalla.
Tooran (viiden Mooseksen kirjan) kirjoittamisen jälkeen Kabbala
jatkoi kehitystään. Sitä opiskeltiin ryhmissä jo
ensimmäisen ja toisen temppelin välisenä aikana (586 -
515 eKr.). Toisen temppelin tuhoutumisen jälkeen (70 jKr.)
meidän aikaamme asti on Kabbalan kehityksessä ollut kolme
erityisen tärkeää ajanjaksoa, jolloin julkaistiin
keskeisiä Kabbalan opiskelumenetelmää koskevia
kirjoituksia.
Ensimmäinen näistä aikakausista sijoittui toiselle
vuosisadalle, jolloin Rashbi eli Rabbi Shimon Bar Yochai kirjoitti
Zoharin kirjan. Tämä tapahtui noin vuonna 150 jälkeen
ajanlaskumme alun. Rabbi Shimon oli suuren Rabbi Akiban (40-135)
oppilas. Roomalaiset kokivat Rabbi Akiban kabbalistiset opetukset
uhkaaviksi, ja he kiduttivat sekä tappoivat sekä hänet
että monia hänen oppilaitaan. He raastoivat hänen luunsa
paljaiksi teräksisellä harjalla, jota käytettiin
hevosten puhdistamiseen. Kun 24 000 Rabbi Akiban oppilasta oli kuollut,
Rashbi sai Rabbi Akibalta ja Rabbi Yehuda Ben Babalta valtuudet opettaa
tuleville sukupolville Kabbalaa sellaisena, kun hän oli sen itse
oppinut.Ainoastaan Rabbi Shimon Bar Yochai ja neljä muuta
selvisivät vainoista hengissä. Kun Rabbi Akiba oli vangittu,
Rashbi kätkeytyi luolaan poikansa Elazarin kanssa, ja he
elivät siellä kolmetoista vuotta.
Kun he astuivat luolasta esiin, heillä oli Zohar, ja he olivat
kiteyttäneet Kabbalan opiskelun ja henkisyyden saavuttamisen
menetelmän. Rashbi tavoitti kaikki 125 tasoa, jotka ihminen voi
saavuttaa tämän maailman elämän aikana. Zohar
kertoo, että hän ja hänen poikansa saavuttivat tason
nimeltä "profeetta Elia", tai että profeetta itse tuli
opettamaan heitä.
Zohar on kirjoitettu erikoisella tavalla, vertauskuvallisten tarinoiden
muotoon, ja aramean kielellä. Zohar itse sanoo, että aramea
on heprean "kääntöpuoli", sen kätketty puoli. Rabbi
Shimon Bar Yochai ei kirjoittanut sitä omin käsin, vaan
hän toi esiin viisauden ja sen saavuttamisen menetelmän
sanelemalla sisällön Rabbi Aballe. Aba kirjoitti Zoharin
uudelleen sillä tavoin, että ainoastaan ne voisivat sitä
ymmärtää, jotka olisivat sen arvoisia.
Zohar selittää, että ihmisen kehitys jakautuu 6000
vuoteen, jona aikana sielut käyvät läpi jatkuvaa
kehittymistä sukupolvi sukupolvelta. Prosessin lopputulos on,
että sielut tavoittavat "korjauksen lopun", eli kaikkein
korkeimman henkisyyden ja kokonaisuuden tason.
Rabbi Shimon Bar Yochai oli yksi sukupolvensa suurimmista hahmoista.
Hän kirjoitti ja julkaisi monia tulkintoja kabbalistisista
aiheista jälkipolville. Sen sijaan Zoharin kirja hävisi niin
pian kuin se oli kirjoitettu.
Legendan mukaan Zoharin kirjoitukset piilotettiin Safedin (Tzfatin)
kaupungin läheisyydessä olevaan luolaan. Satoja vuosien
päästä ne löydettiin alueella asustavien arabien
toimesta. Eräänä päivänä muuan kabbalisti
Safedista oli torilla ostamassa kalaa, kun hän näki
ällistyksekseen, että kalat olivat käärittyinä
Zoharin korvaamattomiin sivuihin. Hän lähti
välittömästi ostamaan kaikki sivut arabeilta, ja ne
hän kokosi yhteen kirjaksi.
Näin piti käydä, koska kätkettyjen asioiden luonne
on sellainen, että niiden on tultava esiin sopivalla
hetkellä, kun oikeanlaatuiset sielut ruumiillistuvat meidän
maailmaamme. Siten myös Zohar ilmaantui aikanaan esiin.
Sen kirjoituksia tutkittiin salaa pienissä kabbalistisissa
ryhmissä. Ensimmäista kertaa sen julkaisi Rabbi Moshe de Leon
1200-luvulla Espanjassa.
Kabbalan kehityksen toinen jakso on hyvin tärkeä meidän
sukupolvemme Kabbalalle. Se on Arin aikakausi. Arin eli Rabbi Yitzhak
Lurian kanssa siirryttiin vanhasta Kabbalan opiskelumetodista uuteen.
Hänen kirjoituksissaan ilmaantuu ensimmäisen kerran puhdas
kabbalistinen kieli. Hän myös avasi aikakauden, jolloin
kaikki voivat avoimesti opiskella Kabbalaa.
Ari syntyi Jerusalemissa vuonna 1534. Hänen isänsä
kuoli, kun hän oli vielä lapsi, joten hänen
äitinsä vei hänet Egyptiin setänsä
kasvatettavaksi. Egyptissä asuessaan hän ansaitsi elantonsa
kauppiaana, mutta suurimman ajastaan hän käytti Kabbalan
opiskeluun. Legendan mukaan hän vetäytyi sietsemäksi
vuodeksi erilleen muista Roda - nimiselle saarelle Niilijoessa,
missä hän opiskeli Zoharia, ensimmäisten kabbalistien
kirjoja, sekä toisen oman sukupolvensa opettajan, Ramakin eli
Rabbi Moshe Cordoveron teoksia.
Vuonna 1570 Ari saapui Israeliin, Safedin kaupunkiin. Hän aloitti
heti opettamaan Kabbalaa huolimatta nuoresta iästään.
Pian hänen suuruutensa havaittiin; Safedin oppineet, jotka olivat
hyvin edistyneitä sekä julkisessa että
kätketyssä viisaudessa, alkoivat opiskelemaan hänen
kanssaan, ja hänen maineensa kiiri kaikkialle. Hänen
oppilaansa Rabbi Chaim Vital kirjoitti ylös vastauksia moniin
kysymyksiin, jotka tulivat esiin puolentoista vuoden opiskelun aikana.
Ari jätti jälkeensä sen Kabbalan opiskelun systeemin,
jota käytetään tänäkin päivänä.
Siihen kuuluvia kirjoituksia ovat Etz HaChayim (Elämän
puu), Sha’ar HaKavanot (Intentioiden portti), Sha’ar
HaGilgulim (Jälleensyntymien portti), ja monia muita. Ari kuoli
nuorena, jo vuonna 1572. Hänen viimeisen toivomuksensa mukaisesti
hänen kirjoituksensa tallennettiin odottamaan aikaa, joka olisi
kypsä hänen opetuksensa esille tuomiseen.
Suuret kabbalistit tiesivät ettei heidän sukupolvensa
vielä kyennyt arvostamaan sen menetelmän dynamiikkaa, jonka
he laativat, ja jota he opettivat. Siksi he usein pitivät
parhaimpana kätkeä tai jopa tuhota kirjoituksensa.
Tiedämme, että Baal HaSulam poltti suuren osan omista
kirjoituksistaan. Tiedon kirjoittaminen paperille, joka sittemmin
tuhotaan, ei ole suinkaan turhaa. Se mitä aineellisessa maailmassa
tuodaan esiin, vaikuttaa tulevaisuuteen, ja se tulee helpommin esille
seuraavalla kerralla.
Rabbi Vital antoi määräyksen, jonka mukaan osa Arin
kirjoituksista kätkettiin hautaan yhdessä hänen
kanssaan. Osa taas annettiin hänen poikansa haltuun, ja hän
toimitti niistä kokoelman nimeltä Kahdeksan porttia. Paljon
myöhemmin Rabbi Vitalin pojanpojan johtama ryhmä haki taas
yhden osan kirjoituksista pois haudasta.
Zoharia alettiin avoimesti opiskelemaan ryhmissä vasta Arin
aikakautena. Tällainen Zoharin opiskelu kukoisti kahdensadan
vuoden ajan. Hassidutin (hasidilaisuuden) kulta-aikana 1700-luvun
puolivälistä aina 1800-luvun lopulle asti lähestulkoon
jokainen suuri rabbi oli kabbalisti. Kabbalisteja ilmaantui erityisesti
Puolassa, Venäjällä, Marokossa, Irakissa,
Jemenissä, ja monissa muissa maissa. Sen jälkeen, 20.
vuosisadalle tultaessa, kiinnostus Kabbalaan alkoi jyrkästi
vähenemään, kunnes se katosi miltei kokonaan.
Kabbalan kehityksen kolmannessa vaiheessa Arin opetuksiin
lisättiin uudenlainen metodi, ja sen teki meidän
sukupolvessamme Rabbi Yehuda Ashlag, joka kirjoitti Zohariin ja Arin
opetuksiin kommentaarin nimeltä Sulam (Tikapuut). Hänen
menetelmänsä sopii erityisesti nykyisen sukupolven
tarpeisiin.
Kirjoittamansa Sulamin vuoksi Rabbi Yehuda Ashlag tunnetaan
nimellä Baal HaSulam. Hän syntyi vuonna 1885 Lodzissa,
Puolassa. Nuoruudessaan hän hankki syvällisen
tietämyksen sekä kirjoitetusta että suullisesta
juutalaisesta laista, ja myöhemmällä iällä
hän toimi tuomarina ja opettajana Varsovassa. Hän muutti
perheensä kanssa Israeliin vuonna 1921, ja hänestä tuli
rabbi Givat Shauliin Jerusalemissa. Hän oli jo täysin
paneutunut oman opetuksensa kirjoittamiseen, kun hän aloitti
Zoharin kommentaarin laatimisen vuonna 1943. Vuonna 1953 hän sai
sen päätökseen. Seuraavan vuonna hän kuoli, ja
hänet haudattiin Givat Shaulin hautausmaalle
Jerusalemiin.
Hänen seuraajansa oli hänen vanhin poikansa Rabbi Baruch
Shalom Ashlag, Rabash. Hänen kirjansa rakentuvat hänen
isänsä antamille ohjeille. Ne kehittävät edelleen
kauniilla tavalla teemoja, jotka ovat hänen isänsä
kirjoituksissa, ja helpottavat siten hänen isänsä
meidän sukupolvellemme jättämien kommentaarien
ymmärtämistä.
Rabash syntyi Varsovassa vuonna 1907, ja saapui Israeliin hänen
isänsä sinne muuttaessa. Vasta naimisiin mentyään
hänen isänsä otti hänet ryhmään, jossa
valitut oppilaat opiskelivat Kabbalan kätkettyä viisautta.
Pian hän sai valtuudet opettaa isänsä uusia oppilaita.
Isänsä kuoleman jälkeen hän otti asiakseen jatkaa
oppimansa erityismenetelmän opettamista. Suurista saavutuksistaan
huolimatta hän noudatti ankarasti hyvin vaatimattomia
elämäntapoja, kuten hänen isänsäkin oli
tehnyt. Hän työskenteli elämänsä aikana
suutarina, rakennusmiehenä ja kirjurina. Ulkonaisesti hän eli
niin kuin kuka hyvänsä, mutta kaiken vapaa-aikansa hän
omisti Kabbalan opiskelulle ja opettamiselle. Rabash kuoli vuonna 1991.
Rabbi Yehuda Ashlag, Baal HaSulam, on meidän sukupolvemme
tunnustettu henkinen johtohahmo. Hän on ainoa tässä
sukupolvessa, joka on kirjoittanut täysin perusteellisen ja
ajanmukaistetun kommentaarin Zoharille ja Arin kirjoituksille.
Nämä kirjat yhdessä Rabbi Baruch Ashlagin esseiden
kanssa ovat ainoa lähde, jota voimme käyttää
edistyäksemme.
Kun luemme heidän kirjojaan, me todellisuudessa opiskelemme
Zoharia ja Arin kirjoituksia kaikkein tuoreimmalla tavalla.
Tämä on meidän sukupolvemme pelastusrengas, koska se
tekee meille mahdolliseksi ikivanhojen tekstien opiskelun niin kuin ne
olisivat kirjoitettu tänä päivänä, ja saamme
niistä ponnahduslaudan henkisyyteen.
Baal HaSulamin menetelmä soveltuu kaikille, ja hänen
kirjoituksissaan rakentamat tikapuut (sulam) toimivat vakuutena
siitä, ettei kenenkään tarvitse pelätä
Kabbalan opiskelua. Jokainen Kabbalaa opiskeleva voi vakuuttautua
siitä, että kolmen tai viiden vuoden sisällä
hän tulee saavuttamaan henkiset maailmanalueet, todellisuudet ja
korkeamman ymmärryksen, ja sen nimen, joka on meidän
yläpuolellamme ja ulottumattomissamme, ja jota emme vielä voi
tuntea. Jos me opiskelemme Rabbi Yehuda Ashlagin, Baal HaSulamin
kirjojen mukaisesti, voimme tavoittaa oikean korjauksen.
Opiskelumenetelmä on rakennettu siten, että se
herättää meissä halun ymmärtää
ylempiä maailmoita. Saamme vielä suuremman halun saada
tietää omat juuremme ja miten yhdistäytyä niihin.
Siten saamme voiman kehittyä ja toteuttaa tarkoituksemme.
Kaikki suuret kabbalisti ovat lähtöisin samasta sielusta,
joka ilmestyi ensin Rabbi Shimonina, toisella kertaa Arina, ja
kolmannen kerran Rabbi Yehuda Ashlagina. Jokaisella kerralla aika oli
kypsä uudelle ilmentymiselle, koska sen sukupolven ihmiset olivat
tulleet sille arvollisiksi, ja sielu laskeutui opettamaan tuolle
sukupolvelle sopivaa menetelmää.
Jokainen sukupolvi on edellistä arvollisempi
löytämään Zoharin. Sen minkä Rabbi Shimon Bar
Yochai kirjoitti ja kätki, Rabbi Moshe de Leonin sukupolvi
löysi, ja sitä Ari ryhtyi tulkitsemaan Kabbalan kielelle.
Nämä kirjoitukset myös varastoitiin ja löydettiin
osittain uudelleen sitten kun hetki oli oikea. Meidän sukupolvemme
etuoikeus on oppia Sulamia, joka tekee jokaisen kykeneväiseksi
opiskelemaan Kabbalaa ja korjaamaan itsensä tässä
hetkessä.
Näemme Zoharin puhuvan jokaiselle sukupolvelle. Kussakin
sukupolvessa se avautuu entistä enemmän ja tulee entistä
paremmin ymmärretyksi. Jokainen sukupolvi avaa Zoharin kirjan
omalla tavallaan, joka sopii siinä olevien erityisten sielujen
juurille.
On huomattavaa, että samalla kabbalistiset kirjoitukset
pyritään myös kätkemään, jotta ne, joilla
on tarve etsiä niitä löytävät ne omin
päin. On ilmeistä, että kabbalistit tietävät
että muutoksen prosessi vaatii kaksi edellytystä: oikean
ajoituksen ja sielun kypsyyden. Me olemme todistajina hyvin
kiinnostavassa tapahtumassa, jota luonnehtii Kabbalan opiskelun uuden
ajan läpimurto.
[Sisällysluettelo][Seuraava luku]
|
International Site
