|
Kukaan meistä ei ole uusi sielu; meistä jokainen on
kerännyt kokemuksia aikaisemmista elämistä. Viimeisten
kuuden tuhannen aikana on joka sukupolvessa laskeutunut sellaisia
sieluja, jotka ovat olleet täällä aiemminkin. He
eivät ole uusia sieluja, vaan sieluja, jotka ovat tavoittaneet
tietyn henkisen kehitystason.
Sielut laskeutuvat maan päälle erityisessä
jaksottaisessa järjestyksessä. Sielujen
lukumäärä on äärellinen, ja ne palaavat
uudelleen ja uudelleen, kehittyen kohti korjausta. Ruumiit, joihin ne
asettuvat, pysyvät enemmän tai vähemmän
samankaltaisina, mutta sielun tyypissä tapahtuu muutoksia.
Nykyisin tästä puhutaan usein
jälleensyntymänä. Kabbalistien käyttävät
termiä "sukupolvien kehitys".
Sielun yhdistyminen ruumiiseen on korjauksen apukeino. Ihmistä
nimitetäänkin sieluksi eikä ruumiiksi. Ruumis itse on
korvattavissa, aivan kuten nykyisin voidaan sisäelimiä
korvata toisilla. Ruumiin hyödyllisyys on ainoastaan siinä,
että se toimii ulkoisena kotelona siinä toimivalle sielulle.
Jokainen sukupolvi muistuttaa fyysisesti aiemmin ollutta, mutta ne ovat
toisistaan siinä, että joka kerta sielujen tänne
laskeutuessa niille on kerääntynyt kokemusta aiemmasta
täällä vietetystä elämistä. Ne saapuvat
tänne uudelleen vahvistuneina, sillä taivaassa ollessaan
niiden voima on jälleen elpynyt.
Siispä jokainen sukupolvi omaa eri tyyppiset halut ja tavoitteet
suhteessa aiempiin. Myös sellainen sukupolvi, jossa todellisuuden
ja jumalallisuuden tuntemisen halu ei kehity, vie
tehtävänsä päätökseen kärsimyksen
kautta. Silloin se kulkee kärsimyksen avulla kohti
todellista todellisuutta.
Kaikki sielut ovat lähtöisin yhdestä ainoasta, jota
kutsumme nimellä Adam HaRishon (ensimmäisen ihmisen sielu).
Tämä ei tarkoita Adam - nimistä henkilöhahmoa
Raamatun kirjoituksissa. Se viittaa henkiseen ja sisäiseen
käsitteeseen. Ensimmäisen ihmisen sielun osaset laskeutuvat
maailmaan, ja yhdistyvät ruumillisiin muotoihin. Todellisuus
rakentuu sillä tavoin, että nämä sielut
laskeuduttuaan tulevat korjatuiksi. Astuttuaan ruumiillisiin muotoihin,
ne kohoavat kaiken kaikkiaan 620 tasoa. Sielujen laskeutuminen
ruumiisiin muuttuu ajan mittaan "kevyestä" "raskaaksi".
Ensimmäisen ihmisen sielu koostuu useista osista ja haluista.
Toisia voidaan pitää toisia raskaampina, sen mukaan, miten
paljon ne sisältävät egoismia ja julmuutta.
Nämä sielut tulevat maailmaan sillä tavoin, että
kevyet saapuvat ensin, sitten vasta raskaat. Myös korjauksen tapa
muuttuu sen mukaisesti.
Maailmaan laskeutuvat sielut ovat keränneet kokemusta
kärsimyksen kautta. Tätä sanotaan sen vuoksi
kärsimyksen poluksi, koska sielu kehittyy kärsimystä
kokiessaan. Joka kerran syntyessään uudelleen, on sielussa
kasvanut lisää tiedostamatonta tarvetta etsiä vastauksia
sen omaa olemassoloa ja juurta, ja elämän merkitystä
koskeviin kysymyksiin.
Tämän mukaisesti toiset sielut ovat kehittyneempiä kuin
toiset. Eräiden sieluilla on niin suuri tarve
löytää totuus, että he eivät ei kykene
tyytymään maailman rajoituksiin. Jos he saavat ottaa vastaan
oikeat työkalut, oikeat kirjat ja oikeaa opastusta, he
pääsevät henkisen maailman tuntemiseen. Kabbalan mukaan
laskeutuvat sielut voidaan myös jakaa enemmän tai
vähemmän hienojakoisiin/karkeisiin. Mitä karkeampi
sielu, sitä suurempi korjauksen tarve.
Eri tyyppiset sielut tarvitsevat erilaista opastusta ja korjausta, ja
joka sukupolven tapa on yksilöllinen. Tästä johtuen joka
sukupolvessa esiintyy ihmisiä, jotka johdattavat meitä
henkisessä kehityksessä. He kirjoittavat kirjoja ja
muodostavat opintoryhmiä voidakseen välittää
eteenpäin sille sukupolvelle parhaiten sopivinta todellisuuden
löytämisen menetelmää. Nykymedian aikana he
saattavat käyttää hyväkseen televisiota, radiota ja
internettiä.
Arin sielun ilmaantumista edeltänyt aika oli kausi, jolloin kuului
hankkia kokemusta ja kestävyyttä tästä maailmasta.
Sieluja vei eteenpäin kohti korjausta vain se, että he olivat
täällä. Kun he kokivat kärsimystä, sai se
heidät etsimään sitäkin kiihkeämmin
lievitystä. Kärsimyksen taakse jättämisen halu vei
eteenpäin sukupolvien kehitystä.
Tämä kausi kesti 16. vuosisataan asti, jolloin Ari tuli maan
päälle, ja kirjoitti että hänen sukupolvestaan
lähtien kaikkien kansakuntien miehet, naiset ja lapset saattoivat
harjoittaa Kabbalaa, ja itse asiassa heidän kuuluikin tehdä
niin. Syy tähän oli, että sukupolvien kehitys oli tullut
vaiheeseen, jossa maailmaan laskeutuvat sielut kykenivät
tunnistamaan todellisuuden luonteen, ja olivat valmiita
viemään päätökseen korjauksensa Arin
kehittämällä erityisellä menetelmällä. He
kykenivät saavuttamaan sen, mitä heiltä vaadittiin.
Sieluilla on vain yksi halu fyysissä ruumiissa ollessaan - palata
juurilleen, tasolle jolla he olivat ennen laskeutumistaan. Ihminen
toivoo tietoisesti henkistä kohottautumista. Tämän
ristiriidan synnyttämän kitkan ylittämiseen tarvittava
ponnistus auttaa ihmistä nousemaan nykyistä tasoaan 620
kertaa korkeammalle.
Jos sielu ei vie loppuun tätä tehtävää, se
seuraavalla kerralla maailmaan laskeutuessaan syntyy paremmin korjausta
ansaitsevaksi.
Toisinaan me uskottelemme, että meidän pitää
kieltää halumme ja kaipuumme voidaksemme menestyä
paremmin seuraavassa jälleensyntymässä. Ajattelemme,
ettei meidän pidä haluta muuta kuin vähän ravintoa
ja voida maata auringossa kuin kissa. Kuitenkin asia on
päinvastoin, seuraavassa elämässä tulemme olemaan
entistäkin julmempia, vaativampia ja aggressiivisempia. Luoja
haluaa täyttää meidät henkisellä
mielihyvällä, tehdä meidät täydellisiksi. Se
käy päinsä vain jos halu on suuri. Vain korjatun halun
kautta voimme todella tavoittaa henkisen maailman ja tulla vahvoiksi ja
aktiivisiksi. Jos halumme on pieni, ei se aiheuta juurikaan vahinkoa,
jos ei mitään hyödyllistäkään. Halua
voidaan sanoa korjatuksi vasta kun sen toiminta perustuu oikeaan
vaikutukseen. Sitä meistä ei löydy automaattisesti,
mutta se saavutetaan opiskelemella Kabbalaa oikealla tavalla.
Vastaanottohalun perusteella ihmiset muodostavat pyramidin. Sen
alaosassa on sielujen valtaosa, joilla on vain vähäiset
maalliset halut, eläimellinen mukavan elämän, ruoan,
seksin ja unen tarve. Seuraavalla tasolla on pienempi joukko, joilla on
varallisuuden saavuttamisen halu. Sellaiset ihmiset omistavat
elämänsä rahan tekemiselle, ja he uhraavat itsensä
rikastumisen vuoksi. Sitten tulevat ne, jotka tekevät mitä
vain voidakseen kontrolloida muita, hallita ja saavuttaa valta-asema.
Vielä suurempi halu on tiedonhalu, ja sitä tuntevat
vielä harvemmat, tieteentekijät ja oppineet, jotka
viettävät koko elämänsä jonkin tietyn asian
löytämiseen. Heitä ei kiinnosta mikään muu
kuin heidän valtavan tärkeät löydöksensä.
Pyramidin huipulla on se vähäinen joukko, jonka halu on
kaikkein vahvin, henkisen maailman saavuttaminen. Kaikki nämä
tasot siis muodostavat pyramidin.
Myös yksittäisessä ihmisessä on sama halujen
pyramidi, ja hänen on käännettävä se nurin
niskoin niin että sen paino pakottaa hänet
tähtäämään kaikkein puhtaimpaan haluun,
äärettömän totuuden haluun. Hänen on
hylättävä ja jätettävä kaikki maalliset
egoistiset halunsa ja pantava kaikki ponnistuksensa ja energiansa
henkisyyden halun kasvattamiseen. Tämän hän saavuttaa
opiskelemalla oikealla tavalla.
Kun ihminen todella haluaa kasvattaa kaipuutansa henkisyyteen, silloin
häntä ympäröivä valo, joka on
häneltä kätketty henkinen maailma, alkaa heijastaa
itseään häneen, ja saa hänet kaipaamaan sitä
vieläkin enemmän. Tässä vaiheessa on keskeistä
opiskella ryhmässä kabbalistin ohjauksessa. [ks. lukua "Miten
Kabbalaa opiskellaan"]
Ne sielut, jotka laskeutuvat maailmaan tänä
päivänä, eroavat huomattavasti aiemmista, koska nyt
voimme havaita aivan erityisen halun löytää henkisyyden
järjestelmä. Jopa aivan tavalliset ihmiset etsivät
jotain henkistä, tämän maailman ulkopuolella olevaa.
Tämän "henkisyyden" nimissä saattaa esiintyä
kaikenlaisia oikopolkuja, taikatemppuja, esoteerisia opetuksia ja
ryhmiä, jotka lupaavat vastauksia niihin liittyville ihmisille,
mutta olennaisesti siinä on kysymys erityisen todellisuuden
etsinnästä. Jos sukupolven sieluissa esiintyvä halu on
riittävän voimakas, uusi näille sieluille sopiva
menetelmä tulee esiin.
Viimeisten parin vuosikymmenen aikana lakseutuneissa sieluissa on
tapahtunut nopeaa ja aktiivista kehitystä. Näiden sielujen
halu on paljon vahvempi ja aidompi. Se suuntautuu ainoastaan kohti
aitoa totuutta.
Kun me ymmärrämme todella miten todellisuus toimii
kohdallamme, ja kuinka se vaikuttaa meihin, lakkaamme
tekemästä kiellettyjä asioita; me pidämme kiinni
oikeista asioista ja teemme niiden mukaan. Silloin voimme
löytää sopusoinnun itsemme ja todellisen maailman
välillä.
Sitä ennen me teemme tiedostamattamme virheitä ja sen
jälkeen käsitämme erehdyksemme. Saattaa
näyttää, ettei tästä tilanteesta ole
mitään pakotietä. Sen vuoksi ihmiskunta
löytää itsensä yhä syvemmältä ja
syvemmältä umpikujasta aina vain suurempiin vaikeuksiin
kietoutuneena. Tulemme havaitsemaan, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin
tiedostaa henkinen maailma, johon me osana kuulumme. Sen tunnustaminen
johtaa meidät uuteen tilanteeseen, jossa me alamme tietoisesti
toimimaan yhtenä kollektiivisena ruumiina eikä vain
yksilöinä.
Kaikki ihmiset ovat yhteenliitettyjä yhdeksi sieluksi sukupolvesta
toiseen. Meillä kaikilla on yhteinen vastuu. Siksi kabbalistia
pidetään "maailman tukipilarina". Hän vaikuttaa
maailmaan, ja maailma vaikuttaa häneen.
[Sisällysluettelo][Seuraava luku]
|
International Site
