|
Ihminen luotiin vastaanottamaan rajoittamaton ja absoluuttinen
Mielihyvä. Mutta päästäkseen tuohon tilaan hänen on opittava
tuntemaan, miten maailmojen systeemi toimii.
Tämän maailman lait ovat lähtöisin henkisistä maailmoista. Meidän
sielumme olivat siellä ennen kuin synnyimme, ja sinne ne palaavat
elämän jälkeen.
Meitä kiinnostaa ainoastaan tämä tietty ajanjakso, jonka vietämme
fyysisessä ruumiissa, ja Kabbalan opettama paras tapa elää tätä
elämää.
Kabbala jertoo kuinka voimme käyttää täysimittaisesti kaikkea meille
tapahtuvaa. Noustakseen henkisesti ihmisen tarvitsee tietää kaikki,
ja käyttää absoluuttisesti kaikkia hänelle tarjottuja
mahdollisuuksia.
Meidän tulee käsittää meidän maailmamme luonto: liikkumaton,
kasvava, liikkuva sekä puhuva. Meidän on ymmärrettävä sielumme
samoin kuin sen kehitystä kuvaavat lait.
Henkisen kehityksen lain mukaisesti ihmisen on saavutettava korkein
henkinen aste tässä elämässä. Ihmiselle annetaan monia
mahdollisuuksia, jos ei tässä elämässä, niin seuraavassa, ja niin
edelleen, kunnes hän tavoittaa tarvittavan tason.
Kabbala auttaa kiihdyttämään tätä prosessia. Luoja on rakentanut
hyvin mielenkiintoisen systeemin: joko ihminen omasta tahdostaan
lähtee selvittämään elämän merkitystä ilman että jää odottamaan
kärsimyksiä, tai sitten hänelle lähetetään sellaisia kärsimyksiä,
jotta ne pakottaisivat hänet kyselemään itseltään.
Toisin sanoen, riippumatta siitä matkaako ihminen kohti luomisen
tarkoitusta vapaaehtoisesti vai pakolla, Kabbala auttaa häntä
edistymään omasta tahdostaan. Tämä on paras tapa, ja ihminen voi
nauttia siitä edistyessään.
Eräät kysyvät: Voiko Kabbala auttaa raha-asioissa, liike-elämässä,
perheasioissa, ja niin edelleen?
Itse asiassa Kabbala ei anna yksiselitteistä vastausta näihin
kysymyksiin. Kabbala opettaa meitä käyttämään koko maailmaamme
kaikkein tehokkaimmalla tavalla luomisen tarkoituksen
saavuttamiseksi. Saattaakseen meidät tähän suuntaan, Luoja käyttää
kaikkia näitä huolenaiheita.
Kabbala selittää millaisen henkisen lastin ihminen voi irroittaa
elämästään. Kyse ei ole siitä, miten voimme ratkaista ongelmamme,
vaan siitä, miten löytää ratkaisu siihen ongelmaan, jonka vuoksi
kaikki arkiset ongelmamme lähetetään meille. Kohtaamme kärsimyksiä,
jotta ne veisivät meidät henkiseen nousuun.
Kun ihminen löytää kaikki henkisten maailmojen lait, hän tietää mitä
hänelle lähetetään ylhäältä ja miksi, miten hän voi käyttää näitä
haasteita kaikkein suotuisimmalla tavalla ja miten käyttäytyä
oikein.
Meillä ei ole oikeaa tietoa, miten toimia kun jotain tapahtuu meille
- mihin juosta, ketä kutsua? Se että ratkomme päivittäisiä ongelmia
suoraviivaisesti, pyrkimällä niitä pakoon, niin kuin meillä on
tapana, ei auta meitä edistymään kohti päämäärää, vaan se luo meille
uusia vaikeuksia. Nämä hävivävät vasta sitten kun ne ovat täyttäneet
tarkoituksena ja vetäneet meitä lähemmäkso kohti luomisen päämäärää.
Henkiset lait tuntemalla me kykenemme näkemään kaikki syyt ja
seuraukset. Me näemme kaiken oikeassa perspektiiviissä ja kaikki
asianyhteydet.
Tällä tavoin jokainen askeleemme muuttuu tietoiseksi. Elämä muuttuu
eikä enää näytä johtavan meitä umpikujaan. Liitämme tämän elämän
aikana yhteen kaikki syntymää edeltäneet tilanteemme, ja
jättäessämme tämän maailman me tavoitamme täysin uudenlaisen
olemassaolon tason.
Nykyisin monet ihmiset alkavat ajattelemaan elämän tarkoitusta ja
muita henkisiä asioita. Tämä johtuu menneistä kokemuksista, joita
heidän sielunsa on kerännyt aiempien elämien aikana.
Luoja lähettää kärsimyksen, jotta ihminen ryhtyisi miettimään näiden
kärsimysten olemusta ja alkuperää. Sillä tavoin ihminen kykenee
kutsumaan Luojaa sitä vielä ymmärtämättä. Luoja odottaa että
kehitämme halun solmia siteen Hänen kanssaan.
Mutta kun ihminen alkaa lukemaan oikeaa opaskirjaa, hän voi edistyä
uutterasti opiskellen, ilman että kärsimykset pakottaisivat häntä
siihen.
Valitsemalla oikean tien ihminen kokee mielihyvää kärsimyksen
sijasta; hän edistyy ripeämmin ja pääsee sen edelle samalla kun hän
ymmärtää sen tarkoituksen ja alkuperän.
Siten Luojasta tulee mielihyvän lähde, eikä kärsimyksen, kuten
aiemmin. Nopeus, jolla edistymme tällä polulla, riippuu yksinomaan
meistä itsestämme.
Luoja valmisti mielihyvän meitä varten, mutta tehdäkseen meidät
kykeneviksi käyttämään sitä oikealla tavalla, hänen täytyy
kovistella meitä eteenpäin. Ulottumattomissa olevan mielihyvön
tavoittelu saa meidät kärsimään. Olemme valmiit juoksemaan sen
perään, oli se missä hyvänsä.
Toisin sanoen kärsimys on tyydytyksen puutetta. Mutta mikään
mielihyvän jahtaaminen ei tuota tyydyttävää tulosta. Niin pian kuin
saamme ottaa sen vastaan, menetämme kiinnostuksemme siihen ja
hyppäämme jonkun muun asian perään.
Mielihyvä katoaa sen saavuttamisen hetkellä. Meidän maailmassamme
kärsimys ei voi täyttyä mielihyvällä. Koemme mielihyvän vain sen
ensi esiintymisessä kärsimyksen ja nautinnon rajalla. Tyydytyksen
tavoittelu himmentää mielihyvää kasvavassa määrin.
Tämä tyydytyksen menetelmä on kelvoton ja kieroon kasvanut.
Voidaksemme ottaa ikuisen mielihyvän vastaan meidän täytyy oppia
antamaan jollekulle. Sen tietämisen, että Luoja haluaa tuottaa
meille mielihyvää, tulisi olla ainoa syy sen vastaanottamiselle,
jotta me voisimme tuottaa Hänelle mielihyvää, sen sijaan että
hakisimme tyydytystä itsellemme.
Meidän pitää vastaanottaa antamisen vuoksi.
On vaikeaa, ellei mahdotonta puhua tästä prosessista, koska sanoja
ei ole. Oikea ymmärrys tulee vasta kun Luoja ilmoittaa Itsensä.
Ihmiset alkavat tuntea Luojan vasta ylitettyään Machsomin - Esteen,
joka erottaa tätä maailmaa henkisistä maailmoista. Sitä seuraa 6000
askelmaa ennen Gmar Tikkunia - Lopullista Korjausta. Jokainen
henkinen askelma vastaa Luojan jonkin ominaisuuden paljastumista.
Lopullinen Korjaus on seuraus kaikkien ihmisen halujen korjauksesta.
Ensimmäinen askel Kabbalan opiskelussa on se, että lukee niin paljon
sopivia kirjoja kuin mahdollista, ja omaksuu niin paljon tietoa kuin
mahdollista.
Seuraava askel on ryhmässä tehty työ, missä opiskelijan ja ryhmän
halut yhdistyvät toisiinsa. Opiskelijan Astia laajenee siinä määrin
kuin ryhmässä on jäseniä.
Ihminen alkaa kokemaan tuntemuksia, jotka ovat peräisin hänen
yksilöllisten kiinostuksen aiheittensa ulkopuolelta. Meidän
tapauksessamme ryhmä symboloi Luojaa, koska kaikki ihmisen
ulkopuolella oleva on Luoja. Olemassa ei ole muita paitsi Luoja ja
oma itse. Kaikki henkinen työ sekä alkaa että päättyy ryhmässä.
Kabbalisteilla on ollut ryhmiä kautta aikojen. Opiskelijat voivat
edetä henkisten maailmojen ymmärryksessään ainoastaan ryhmän
jäsenien ylläpitämien keskinäisten sidosten perusteella.
Gmar Tikkun on tila, jolloin koko ihmiskunta muodostaa yhden ainoan
kabbalistisen ryhmän.
Siihen on vielä pitkä matka, vaikka se tuleekin päivä päivältä
todellisemmaksi. Joka tapauksessa korkeimmilla henkisillä tasoilla
kaikki on valmiina tätä saavutusta varten - kaikki juuret, kaikki
voimat.
Yleisesti ottaen me opiskelemme kahta vaihetta: (i) luodun olennon
laskeutumista ylhäältä, sen kehittyessä Luojan synnyttämästä
ajatuksesta meidän maailmaksemme ja (ii) ihmisen nousemista meidän
maailmastamme aina korkeimmalle tasolle. Me emme tarkoita mitään
fyysistä liikettä, koska meidän ruumiimme pysyy tällä aineellisella
tasolla, vaan henkistä nousua, joka tapahtuu ponnistelumme ja
kehittymisemme seurauksena.
Yllä (kuvassa 4) kuvatussa Partzufissa on kaksi tilannetta: (i)
silloin kun se ottaa Valon vastaan ja nauttii siitä, tätä Klitä
(Astiaa) sanotaan Hochmaksi, ja (ii) kun Kli haluaa antaa, ja
nauttii myös, sitä sanotaan Binaksi. Nämä kaksi Astiaa ovat
vastakkaisia toisilleen.
Itse asiassa on myös kolmas tilanne, joka on yhdistelmä. Tällöin
Astia ottaa vastaan vähäsen Luojan vuoksi, mutta pysyy muilta osin
tyhjänä. Tätä tilannetta sanotaan Zeir Anpiniksi. Silloin meillä on
10% Hochman Valoa ja 90% Hassadimin Valoa.
Jos Astiassa on Hochman Valoa, tilannetta sanotaan Panimiksi
(Kasvoiksi). Se on joko pieni tai suuri Hochman Valon määrästä
riippuen.
Viimeinen vaihe, Malchut, on aito vastaanottamisen halu - luotu
olento - koska se on halukas ottamaan vastaan Hochman Valon.
Sen tähden Valo täyttää kokonaan Malchutin. Tätä Malchutin tilaa
sanotaan Ein Sofiksi, Äärettömyyden Maailmaksi, s.o.
rajoittamattomaksi vastaanottamiseksi.
Myöhemmin, vaikka Malchut yhä haluaakin ottaa vastaan Valon, se
päättää olla käyttämättä tätä halua. Se käsittää, että
vastaanottamisen halu oman itsensä tähden siirtää sen etäälle
Luojasta. Siksi se suorittaa Ensimmäisen Rajoituksen ja työntää
Valon pois ja pysyttelee tyhjänä.
Antamalla pois Valon Malchut tekee ominaisuuksistaan samankaltaisia
kuin Luojalla.
Pois antamisen mielihyvä koetaan absoluuttisena ja täydellisenä.
Mielihyvä ei häviä, koska antaja tuntee loputtomasti vastaanottajan
tälle antaessaan ja mielihyvää tuottaessaan. Näin tehdessään Kli
kykenee tuntemaan loputtomasti mielihyvää sekä määrällisesti että
laadullisesti.
Ymmärrämme, että kun Luoja loi Astiat, hän rakensi ne sillä tavoin,
että ne imivät itseensä kasvavassa määrin Valon heltiämättömän
antamisen ominaisuuden, ja tulevat siten samankaltaisiksi Valon
kanssa.
Voidaan kysyä miten Malchut voi olla samankaltainen Valon kanssa, ja
silti ottaa vastaan mielihyvää?
Aiemmin sanoimme että Malchut asettaa epäegoistisen Heijastuspinnan
kaikkien halujensa ylle. Sen eteen laitetaan sata prosenttia
Valo-Mielihyvää Malchutin vastaanottamisen halun mukaisesti,
esimerkiksi 100 kg. Käyttämällä 100 kg Heijastuspintaa (voimaa joka
toimii sen vastaanottamisen halun vastaisesti) Malchut työntää pois
kaiken Mielihyvän, ja päättää ottaa vastaan niin paljon Valoa kuin
mahdollista miellyttääkseen Luojaa.
Tällainen vastaanottaminen vastaa rajoittamatonta antamista.
Valo, joka tulee Malchutin luokse, on nimeltään Ohr Yashar (Suora
valo). Kaikki heijastettu valo on nimeltään Ohr Hozer (Palaava
Valo). Se kaksikymmentä prosenttia Valosta, joka menee sisälle on
nimeltään Ohr Pnimi (Sisäinen valo).
Suurempi osa Valosta, joka jää ulkopuolelle on nimeltään Ohr Makif
(Ympäröivä Valo). Ohr Hassadim on Malchutin alemmassa osassa, minne
Ohr Hochma ei ole tullut.
Malchutin tilasta Ein Sofin maailmassa jää jälkeen Reshimo. Tämä
Reshimo koostuu kahdesta komponentista: (i) Dalet de Hitlabshut
(informaatio Valon laadusta ja määrästä), sekä (ii) Dalet de Aviut
(informaatio halun voimasta).
Malchut näitä kahta muistijälkeä suorittaessaan laskelman Roshissa,
jonka mukaisesti se kykenee vastaanottamaan kaksikymmentä prosenttia
Valosta Luojan vuoksi.
Jotta voitaisiin kokea henkistä häpeää, joka seuraa
vastaanottamisesta ilman vastineeksi tapahtuvaa antamista, täytyy
voida ensin havaita Luoja, Hänen ominaisuutensa, tuntea Hänet
Antajana ja nähdä Hänen Kunniansa. Silloin vertailu Hänen
ominaisuuksiensa ja oman egoistisen luonnon välillä tuottaa häpeän
tuntemuksen.
On opittava paljon, ennen kuin voidaan päästä tällaiseen
havaitsemiseen. Kun Luojan kunnia alkaa paljastua vähä vähältä,
ilmaantuu halu tehdä jotain Hänen vuokseen.
Korkeimmalle antaminen on kuin vastaanottamista. Me voimme panna
tämän merkille myös meidän maailmassamme. Jos jollakulla on
mahdollisuus tehdä palvelus jollekin mahtavalle henkilölle, tekee
hän sen mielihyvällä ja nautinnolla.
Kaikki meidän työmme tähtää Luojan, Hänen Kunniansa ja Voimansa
ilmaisemiseen. Kun tuo taso on saavutetttu, niin todistamamme toimii
meille energianlähteenä jotta voimme tehdä jotakin Luojan hyväksi.
Tulee korostaa, että Luojan ilmestyminen tapahtuu vasta kun ihminen
on saanut varman halun käyttää sitä vain altruisitista tarkoitusta
varten, s.o. altruististen ominaisuuksien saavuttamiseen.
Ensimmäinen Partzuf joka vastaanotti osan Valosta on nimeltään
Galgalta. Bitush Pnim uMakifin eli kummankin Valon, Ohr Pnimin ja
Ohr Makifin Heijastuspinnalle Taburin (Navan) kohdalla antamien
iskujen myötä Partzuf käsittää, ettei se kykene vastustamaan Valon
nautintojen ulkoa tulevaa painetta.
Partzuf päättää työntää Valon pois. Tässä tilassa tämä päätös ei ole
mitenkään ongelmallinen, koska Partzuf ei tunne yhtäkään
nautinnoista.
Kun Valo on työnnetty pois, Heijastuspinta nousee, heikkenee, ja
liittyy Roshin (Pään) Pehiin (Suuhun). Tätä toimintoa kutsutaan
nimellä Hizdakchut (hioutuminen).
Kun taas Heijastuspinat menee alas Valon vaikutuksesta, sen Aviut
(karkeus) kasvaa.
Kun Valo on työnnetty pois ensimmäisestä Partzufista, jää jäljelle
Reshimot: Dalet de Hitlabshut (informaatio Valon laadusta ja
määrästä) ja Gimel de Aviut (informaatio halun voimasta). Yksi osa
Aviutia häviää, koska Partzuf käsittää, ettei se voi työskennellä
aiemmalla asteella Dalet.
Aviut Gimelin mukaisesti Heijastuspinta laskeutuu Peh de Roshista
Aviut Daletia alemmalle tasolle. Jos taso Dalet on Partzuf Galgaltan
Peh, niin taso Gimel on sen Haze.
Jälleen kerran Valo painaa Heijastuspintaa ylhäältä päin,
Heijastuspinta lähettää sen takaisin, mutta myöhemmin Reshimotin
(Reshimon monikkomuoto) vaikutuksesta se pättää ottaa vastaan Valon
Galgaltan Taburiin asti, mutta ei sitä alemmaksi.
Mutta ei Partzuf Galgalta kyennyt ottamaan Valoa Taburiaan
alemmaksi. Nyt levittäytyvä toinen Partzuf on nimeltään AB.
Jälleen tapahtuu Bitush Pnim uMakifia seuraava toiminta, eli Valon
ulos työntäminen, ja Partzuf täyttyy nyt uudesta infromaatiosta,
Reshimosta.
Tämä on Gimel de Hitlabshut (Kolmannen tason Valo, eikä neljännen,
kuten AB:ssa) ja Bet de Aviut (jälleen yhden Aviutin tason menetys
Bitush Pnim uMakifista johtuen).
Tämän vuoksi Heijastuspinta, joka aluksi kohosi AB:n Pehiin, kun
Valo työnnettiin pois, laskeutuu nyt AB:n Hazen tasolle.
Tässä kohtaa Zivug (Pariutuminen) Reshimotilla Gimel-Bet (3,2)
muodostaa uuden Partzufin. Tämä uusi Partzuf on nimeltään SAG.
Myöhemmin uusi Bitush Pnim uMakif saa Heijastuspinnan kohoamaan
SAG:n Peh de Roshiin, Reshimotilla Bet-Alef (2,1).
Sitten Heijastuspinta laskeutuu SAG:n Hazeen, missä ilmaantuu neljäs
Partzuf, MA. Seuraavaksi muodostuu viides Partzuf, BON Reshimotilla
Alef-Shoresh.
Jokainen Partzuf koostuu viidestä osasta: Shoresh (juuri), Alef (1),
Bet (2), Gimel (3) ja Dalet (4). Mikään halu ei ilmaannu ilman
näitä. Tämä muodostelma on järjestelmä, joka ei milloinkaan muutu.
Viimeinen vaihe, Dalet, tuntee kaikki aiemmat neljä halua, joiden
avulla Luoja loi sen. Dalet antaa nimen jokaiselle halulle, ja nuo
halut kuvaavat miten Dalet näkee Luojan kunakin hetkenä.
Sen vuoksi Daletia itseään kutsutaan Luojan nimellä: "Jod-He-Vav-He"
- Y-H-V-H. Myöhemmin tutkimme näitä kirjaimia perusteellisesti. Se
on kuin ihmisen luuranko, joka saattaa vaihdella kooltaan tai
asennoltaan, mutta pysyy itse samana.
Jos Partzuf täyttyy Hochman Valolla, sen nimi on AB, mutta jos se
täyttyy Hassadimin Valolla, sanomme sitä SAG:ksi. Kaikki Partzufimin
nimet perustuvat näiden Valojen yhdistelmille.
Toorassa kuvataan ainoastaan henkistä Partzufimia, jotka ovat
täyttyneet joko Hochman Valolla tai Hassadimin Valolla eri
suhteissa.
Kun viisi Partzufia ovat syntyneet: Galgalta, AB, SAG, MA ja BON,
kaikki Reshimot häviävät. Kaikki halut, jotka voivat täyttyä Valolla
Luojan hyvöksi ovat kuluneet loppuun.
Tässä kohtaa Heijastuspinta menettää täysin kykynsä ottaa vastaan
Luojan Valoa, ja voi ainoastaan vastustaa egoisimia ilman että ottaa
vastaan mitään.
Näemme, että Ensimmäisen Rajoituksen jälkeen Malchut voi ottaa
vastaan jälkeenpäin viisi osaa Valoa. Viiden Partzufin syntymää
sanotaan Adam Kadmonin Maailmaksi. Malchut on vienyt viisi
Reshimoaan päätökseen.
Näemme, että Ein Sofin Maailman Malchut on täyttynyt täysin Valolla.
Ensimmäisen Rajoituksen jälkeen se täyttyy Partzufien avulla vain
osittaisesti Taburin tasolle asti.
Malchutin tehtävä on nyt täyttää myöskin sen loppuosa Luojan vuoksi.
Tämä loppuosa on nimeltään Sof (Loppu), ja se levittäytyy Taburista
Sium Ragliniin (Jalkojen Päätepiste).
Luoja tahtoo täyttää Malchutin rajoittamattomalla mielihyvällä.
Tämän aikaansaamiseksi on tarpeen vain luoda tilanne, jossa
Malchutilla on sekä halu että voima täyttää jäljelle jäävä osa, eli
toisin sanoen: lähettää mielihyvä takaisin Luojalle.
Seuraavassa luvussa tulemme näkemään miten tämä prosessi tapahtuu.
[Sisällysluettelo][Seuraava
oppitunti]
|
International Site
