|
IVähäinenkin muutos aisteissamme muuttaa huomattavalla tavalla
havaintoamme todellisuudesta sekä meidän maailmastamme.
Kaikkea aistimaamme kutsutaan luomakunnaksi. Koska aistimuksemme
ovat subjektiivisia, myös rakentamamme kuva on subjektiivinen.
Tieteilijät pyrkivät laajentamaan aistiemme rajoja mikroskoopeilla,
teleskoopeilla ja muilla sen kaltaisilla välineillä, mutta nämä
apukeinot eivät kykene muuttamaan havaintojemme olemusta.
Olemme ikään kuin aistinelintemme vankeja. Kaikki sisälle tuleva
informaatio (visuaalinen, auditorinen, kosketus, maku ja haju)
saapuu meihin viiden aistinelimen kautta.
Ihmisen sisällä vastaanotettu informaatio tunnetaan, käsitellään ja
arvostellaan seuraavan kaavan mukaan: onko siitä etua vaiko haittaa
omalle itselle.
Me saamme ylhäältä mahdollisuuden luoda kuudennen aistielimen. Tämä
saavutetaan Kabbalan tieteen avulla.
Jos opiskelemme sitä oikealla tavalla käyttäen apunamme autenttisia
lähteitä, samanmielisten ihmisten kanssa ja oikean opettajan
johdolla, voimme muuttaa aistinelintemme laatua ja päästä henkisen
maailman sekä Luojan havaitsemiseen.
Kabbala opettaa että ainoa luotu asia on mielihyvän ja nautinnon
halu. Aivomme tähtää vain tämän tuntemuksen saavuttamiseen ja
mittaamiseen. Aivot eivät ole sen enempää kuin apuväline.
Kun Kabbalaa tutkitaan oikealla tavalla, seuraa siitä perusteellinen
ja kattava kokemus todellisesta maailmankaikkeudesta, joka on yhtä
selkeä kuin tämän hetkinen havaintomme maailmastamme.
Kabbala puhuu ihmisen kokemista uusista tuntemuksista ja tunteista,
jotka eivät ilmene ihmisen aivoissa vaan hänen sydämessään. Vaikka
sydän onkin vain pumppu, se reagoi ihmisen sisäisiin reaktioihin.
Itse asiassa meidän tuntemuksemme ovat olemukseltaan puhtaasti
henkisiä. Ne eri elimet, jotka sallivat meidän "elää" niitä, ovat
myös luonteeltaan henkisiä. Sydän yksinkertaisesti reagoi, koska se
toimii antaakseen energiaa ruumiille eri reaktioidemme mukaisesti.
Aluksi emme voi ymmärtää tai havaita, että jokin on kätketty meiltä.
Mutta jos tyhdymme opintojemme aikana huomiomaan tätä seikkaa, on se
jo askel oikeaan suuntaan.
Myöhemmin alamme havaitsemaan korkeampaa voimaa, joka solmii meihin
yhteyden, lähettää meille erilaisia tilanteita, joiden syyt ja
seuraukset tulevat vähitellen selvemmiksi. Tämä on jo itsessään
tietyn asteen ilmestys.
Ihminen alkaa puntaroimaan omia tekojaan sen mukaan, mitä Luoja
lähettää hänelle. Hän ryhtyy kritisoimaan omia tekemisiään ja
reaktioitaan.
Hän ajattelee "Luoja lähetti minulle tämän, jotta päästäisin siitä
irti" tai "Tässä tapauksessa minun on toimittava toisin". Tämä
itsekritiikki kohottaa ihmisen "Ihmisen" tasolle, koska hänestä
tulee jotakin suurempaa kuin se kahdella jalalla kulkeva olento,
joka hän oli aiemmin.
Ihminen alkaa tuntemaan Luojaa ja näkemään millaiset teot ovat
hänelle hyödyksi ja mitkä haitaksi.
Kun ihminen näkee kaikki syyt sekä seuraukset, hän oppii tietämään,
mikä hänelle on hyödyllistä ja mikä ei. Luonnollisestikaan kukaan ei
tietoisesti tee väärin, mikäli hän näkee mikä tuo hänelle palkinnon
ja mikä rangaistuksen.
Luojan ilmestys siis antaa ihmiselle mahdollisuuden käyttäytyä
oikealla tavalla jokaisessa tilanteessa niin, että siitä koituu
maksimaalinen hyöty. Sellaista ihmistä kutsutaan tzadikiksi,
vanhurskaaksi ihmiseksi. Hän havaitsee Luojan ja palkinnon, joka
koituu kaikesta hyvästä samoin kuin palkinnon, joka tulee käskyn
rikkomatta jättämisestä.
Vanhurskas ihminen myöntää aina Luojan tekojen oikeutuksen. Kun
ihminen suorittaa henkisiä käskyjä kasvavassa määrin, häneen saapuu
yhä enemmän ja enemmän valoa. Tätä sisäistä valoa kutsutaan
Tooraksi.
Luojan ilmestymisen edetessä ihminen kohoaa henkisten tikkaiden
askelmilla, ja joka askeleella hän suorittaa henkisen käskyn, ja saa
vastaanottaa uuden osan valoa.
Hänestä tulee yhä hurskaampi, kunnes hän tavoittaa sellaisen tason,
missä hänen on mahdollista suorittaa käskyt omasta itsestä
riippumatta, ja siitä miten hyviä tai pahoja ne ovat hänen
kannaltaan.
Hän näkee Luojan absoluuttisen lempeänä ja kaikki hänen tekonsa
täydellisinä. Kaikki tämä on seurausta tietyn asteisesta Luojan
ilmestymisestä.
Kun hän kulkee 6000 askeleen kautta, hän ymmärtää että kaikki, mitä
Luoja tekee hänelle ja hänen lähimmäisilleen on lähtöisin halusta
tuottaa loputtomasti mielihyvää kaikille luoduille. Silloin ihmisen
valtaa loputon kiitollisuus sekä halu antaa kaikissa teoissaan
kiitosta Luojalle.
Sellaiset teot tähtäävät antamiseen Luojalle. Se tarkoittaa
tekemistä enemmän ja enemmän Luojan vuoksi. Sellaista tilaa sanotaan
ikuiseksi ja äärettömäksi rakkaudeksi Luojaa kohtaan.
Tällä asteella ihminen ymmärtää, että Luoja on aina halunnut hänelle
pelkkää hyvää. Aiemmin, kun hän oli vielä korjaamattomasssa tilassa,
hän uskoi että Luoja laittoi hänet vaikeuksiin ja tuotti hänelle
murhetta.
Kaikkivaltiaan Valo on muuttumaton, mutta kun se käy sisälle sille
vastakkaiseen haluun, se nostattaa vastakkaisen tuntemuksen.
Henkinen maailma voidaan havaita vain positiivisten ja negatiivisten
tilojen rajalla. Mitään tilannetta ei tule pelätä.
Kun ihminen aloittaa Kabbalan opiskelun, hänen tielleen tulee
yhtäkkiä kaikenlaisia ongelmia, joista hän ei aiemmin tiennyt
mitään. Ilman Kabbalan opiskelua sama asia olisi tapahtunut
hitaammin, monien vuosien aikana. Nyt prosessi on kiihtynyt.
Kun tämä tapahtuu, yksi päivä vastaa noin kymmentä vuotta. Tällä ei
tarkoiteta sitä, että itsekunkin osaksi suunnitellut tapahtumat
vähenisivät, vaan niiden ilmenemiset tihentyvät lyhyemmälle
aikavälille.
Jos opiskelija osallistuu ryhmäluennoille ja kuuntelee oikealla
tavalla, samalla kun hän vähentää egoaan, ylpeyttään sekä
pinnallista tietämystään, hän alkaa pääsemään sisälle kuulemaansa ja
kiinnittämään siihen enemmän huomiota.
Me opiskelemme maailmojen virtausta ylhäältä alaspäin vetääksemme
puoleemme henkistä Valoa opiskelemamme aineiston mukaisesti.
Valo puhdistaa asteittain meidän Astiamme, korjaa ne ja muuttaa ne
altruistisiksi.
Meillä on opiskelijoita, jotka ovat opiskelleet kymmenen vuoden
ajan, ja niitä, jotka ovat aloittaneet muutama kuukausi sitten,
mutta jokainen kykenee esteettä edistymään yhdessä.
Itse asiassa tänä päivänä opiskelijoilla on suurempi halu ymmärtää
kaikki; heidän sielunsa ovat kokeneempia ja valmistautuneempia.
Ei sinänsä ole merkitsevää kuinka kauan joku on opiskellut Kabbalaa.
Kaikkein tärkeintä on se, missä määrin opiskelija sitoutuu ryhmän
yhteiseen haluun, kuinka hän liittää itsensä siihen ja miten
kunnioittavasti hän kykenee nöyrtymään. Tämän ryhmään liittymisen
perusteella on mahdollista tavoittaa muutamassa tunnissa sellaisia
henkisiä tasoja, joiden yksin saavuttamsieen olisi kulunut
vuosikausia.
On vältettävä muka-kabbalisteja, uskonnollisia fanaatikkoja, jotka
ovat matkojen päässä todellisesta Kabbalasta. On opiskeltava
ainoastaan autenttista kirjallisuutta ja kuuluttava vain yhteen
ryhmään yhden opettajan alaisuudessa.
Kun minä löysin Kabbalan, halusin tietää miten meidän maailmamme,
kosmos, planeetat ja tähdet ja niin edelleen olivat tehdyt. Oliko
avaruudessa elämää, ja miten nämä kaikki asiat liittyvät toisiinsa.
Minua kiinnostivat biologisen elämän erilaiset muodot ja niiden
merkitys. Minun erikoisalani on biologinen kybernetiikka. Halusin
löytää organismia sääntelevän systeemin.
Tätä polkua kulkiessani minua vedettiin ylemmältä taholta Kabbalaa
kohden. Mitä enemmän sitä opin, sitä vähemmän nuo mainitsemani asiat
kiinnostivat minua. Aloin käsittämään, ettei Kabbala puhu
biologisesta ruumiista ja sen elämästä ja kuolemasta, joilla ei ole
mitään tekemistä henkisen maailman kanssa.
Henkinen maailma läpäisee meidän aineellisen maailmamme ja se antaa
muodon kaikelle siinä olevalle: liikkumattomalle, kasvavalle,
liikkuvalle ja inhimilliselle.
Kabbalan ansiosta voimme opiskella maailmaa oikealla tavalla
ymmärtämällä sen henkiset juuret ja niiden väliset yhteydet siinä.
Esimerkiksi Baal HaSulamin kirjoittama Talmud Esser HaSefirot kertoo
meille sielun syntymästä henkisissä maailmoissa. Jos sitä lukee sana
sanalta, ei se eroa ihmisen sikiämisestä äitinsä kohdussa, raskauden
vaiheista, syntymästä ja ruokinnasta. Se kuulostaa puhtaalta
lääketieteeltä.
Silloin alkaa tajuamaan, miksi me havaitsemme maailmassa näitä
asioita henkisten kehityslakien seurauksena. Sielun kehitystä
kuvataan meidän maailmassamme tapahtuvan ruumiin kehittymisen
kielellä.
Kabbalalla ei ole mitään tekemistä horoskooppien, astrologian ja
kaikenlaisten ennustusmenetelmien kanssa. Ne liittyvät ruumiiseen ja
sen kykyyn aistia erilaisia asioita. Eläimetkin voivat aavistaa
ennalta joitakin luonnon tapahtumia.
Nykyään monet ihmiset kiirehtivät soveltamaan niin sanottuja "new
age"-tekniikoita muuttakseen itseänsä, elämäänsä ja määränpäätänsä.
Itse asiassa määränpää on muutettavissa jos osaa vaikuttaa omaan
sieluunsa ja tietää, miten sitä voidaan kontrolloida.
Kun opiskelemme henkisen maailman lakeja, alamme ymmärtämään meidän
maailmamme lakeja. Monet tieteet, kuten fysiikka, kemia, biologia
jne. tulevat yksinkertaisemmiksi ja käsitettävämmiksi, kun niitä
katsotaan Kabbalan näkökulmasta.
Siltikään ihminen ei tietyn henkisen tason saavutettuaan enää
piittaa niin paljoa aineellisesta tieteestä, joka on
organisoimattomampaa. Henkisesti organisoidut asiat tulevat nyt
kaikkien kiintoisimmiksi ja tärkeimmiksi.
Kabbalisti toivoo ylittävänsä nykyisen tasonsa ilman että
laskeutuisi alas. Kuka tahansa kabbalisti voi halutessaan havaita
kaikkien tieteiden kehityksen juuret.
Baal HaSulam, Rabbi Ashlag, kirjoitti toisinaan henkisen ja
aineellisen tieteen vastaavaisuudesta. Suuri kabbalisti Vilnan Gaon
teki mielellään henkisten ja aineellisten lakien välisiä vertailuja.
Hän jopa kirjoitti kirjan geometriasta. Koska hän havaitsi yhden
korkeimmista henkisistä maailmoista, hän kykeni johtamaan suoran
yhteyden sieltä meidän maailmamme tieteeseen.
Me taas, joilla ei ole mitään käsitystä henkisistä maailmoista,
ainoastaan luemme näitä kirjoja lausumalla sanoja.
Mutta vaikka lausummekin vain sanoja, me yhdistämme itsemme
näkymättömällä tavalla henkisyyteen vetämällä puoleemme Ohr Makifia
(Ympäröivää Valoa) siltä tasolta, jolla sen kirjoittaja oli. Aitojen
kabbalistien kirjoja lukiessamme me annamme Ohr Makifin työntää
meitä eteenpäin.
Eri tyyppisten ja laatuisten kabbalistien sielujen moninaisuus
tuottaa kabbalististen kirjojen erilaiset tyylit, samoin kuin
erilaiset Valon intensiteetit, joita me vedämme puoleemme
opiskellessamme.
Mutta vakiona niissä pysyy Valo, joka virtaa Tooran eri kirjoista,
ja etenkin niiden erityisestä osasta, Kabbalasta.
Kabbalisti Mooses kirjoitti kirjan kansansa vaelluksesta erämaassa.
Jos me otamme nämä kirjoitukset kirjaimellisesti, tarinoina, ei
Toora voi vaikuttaa meihin.
Mutta jos paneudumme niihin syvemmin, ja käsitämme mistä ne todella
kertovat, silloin viidestä Mooseksen kirjasta tulee kabbalistinen
ilmoitus, jossa kuvataan kaikki henkisten maailmojen ymmärryksen
asteet. Juuri tämän Mooses halusi jättää jälkeensä.
Sama pätee kuningas Salomon Laulujen Lauluun. Kaikki riippuu siitä,
kuinka se luetaan ja tajutaan. Joko se on vain rakkauslaulu, tai
sitten henkinen ilmestys, jota Zohar käsittelee kaikkein korkeimpana
yhteytenä Luojaan.
On tärkeää löytää autenttisia kabbalistisia lähteitä, joiden sisältö
herättää ajatuksia Luojasta sekä saavutettavasta määränpäästä.
Silloin ei ole epäilystäkään ettei sitä voitaisi saavuttaa.
Sellaiset lähteet eivät saa aikaan mitään hyvää, jotka vievät
huomion toisaalle todellisesta määränpäästä. Jokainen vetää omalla
halullaan puoleensa Ympäröivää Valoa, Ohr Makifia. Valo ei loista,
jos halu ei tähtää todelliseen määränpäähän.
Me puhumme 600 000 sielusta - mistä tällainen luku on peräisin? Se
lähtee Partzufista, joka koostuu kuudesta sefirasta, joista jokainen
puolestaan koostuu kymmenestä. Tämä Partzuf on kohonnut 10 000
tasolle. Siksi luku 600 000.
Me synnytämme jatkuvasti uusia haluja, millaisia hyvänsä.
Kehityksemme riippuu näiden halujen tasosta.
Aluksi halumme ovat alimmalla, eläimellisellä tasolla. Myöhemmin
seuraavat halut varallisuuteen, halu tavoittaa kunniaa ja
sosiaalinen asema ja niin edelleen.
Tiedon, musiikin, taiteen, kulttuurin jne. halut ovat korkeammalla
tasolla, Viimein löydämme vielä korkeamman henkisyyden halun.
Sellaiset halut ilmenevät vähitellen sieluissa niiden käytyä läpi
monia ruumiillistumisia tässä maailmassa, tai, kuten me sanomme,
sukupolvien kehityksen myötä.
Ensimmäiseksi meidän maailmassamme ruumiillistuivat ne sielut, jotka
elivät ainoastaan eläimellisessä luonnossaan. Sitä seuraavat
sukupolvet kokivat varallisuuden, kunnian, ja voiman halut. Viimein
ne antoivat tilaa tieteiden halulle, ja jollekin niin korkealle
halulle, etteivät tieteet kykene suomaan sille tyydytystä.
Ihmisen on mahdotonta kokea kahta eri halua, sillä se merkitsisi
ettei niitä ole määritelty oikealla tavalla.
Kun ne eritellään ja seulotaan huolellisesti, ne näyttäytyvät yhtenä
ainoana haluna. Ihminen ottaa vastaan useita eri haluja
samanaikaisesti. Hän valitsee vain yhden niistä määrittääkseen
tasonsa oikealla tavalla.
Henkinen astia (Kli) pirstoutui 600 000 osaseksi ja menetti
Heijastuspintansa. Nyt Heijastuspinta tulee rakentaa uudelleen, ja
hajonneiden osasten on itse tehtävä tämä työ, jotta me voivat "elää"
palaamisen polkua, tuntea mitä ne ovat ja luoda esille itsestään
Luoja.
Henkinen Astia koostuu kahdesta osasta: Toinen ulottuu Pehistä
Taburiin, ja sen nimitys on Kelim de Ashpa'a (antamisen Astiat); ne
vastaavat rajoittamattoman antamisen halua.
Vaikka ne ovat sisäisesti itsekkäitä, ne toimivat rajoittamattoman
antamisen periaatteella.
Toinen osa ulottuu Taburista alaspäin ja se koostuu puhtaasti
itsekkäistä haluista, jotka toimivat vastaanottaakseen antamisen
sijasta, ja niiden nimitys on Kelim de Kabbalah (vastaanottamisen
Astiat).
Asian ydin ei ole siinä, että ylemmät halut olisivat hyviä ja
alemmat pahoja, vaan siinä, että ylemmät halut ovat "pieniä" ja
alemmat halut "suuria".
Tästä syystä ylemmillä haluilla on Heijastuspinta, kun taas
alemmilla ei sitä ole. Partzufin yläosa on nimeltään Galgalta ve
Eynaim, ja alaosa on AHP.
Heikommat halut tulevat korjatuiksi ensimmäisinä, sillä niiden
kohdalla prosessi ei vie kauaa. Sen jälkeen Taburin alla olevat
itsekkäämmät halut tulevat korjatuiksi.
Galgalta ve Eynaimiksi sanotut altruistiset halut tulee korjata
ensin, ja sitten AHP'ksi sanotut egoistiset halut. Tämän prosessin
päätyttyä kaikki yhdistyy jälleen yhdeksi yhteiseksi Kli'ksi. Siksi
altruististen ja egoististen Astioiden välinen ero on lopulta
ainoastaan niiden korjauksen kestossa.
Aika Galgalta ve Eynaimin korjaukseen on tullut, ja niiden halut
ovat paljastuneet. Ne ovat saavuttaneet korkeamman kehitystason.
Toisaalta AHP:n halut eivät voi vielä päästä korjaukseen, koska ne
ovat vielä piilevinä.
Mutta kun aika koittaa, tulemme käsittämään miten paljon suuremmat
AHP:n halut ovat verrattuna Galgalta ve Eynaimiin. Heti kun nämä
sielut aloittavat korjauksensa, jo korjatut Galgalta ve Eynaimin
sielut kykenevät niiden ansiosta nousemaan.
Egoistiset Kelim, AHP asettavat suuria vaatimuksia Galgalta ve
Eynaimille, altruistisille Kelimille oman tulevan korjauksensa
vuoksi. Monet jälkimmäisistä eivät ole vielä aloittaneet omaa
korjaustaan, ja ovat edeltävien korjauksen esteenä.
Jotta meidän sukupolvemme voisi tavoittaa henkisen maailman, sen on
luettava aivan tietynlaista kirjallisuutta.
Tänä päivänä se on Talmud Esser HaSefirot. 500 vuotta sitten se oli
Arin, Rabbi Isak Lurian kirjoittamat teokset. Ennen Aria se oli
Zoharin kirja.
Jokaiselle sukupolvelle tarjotaan tiettyä kirjaa, joka toimii
henkisen maailman avaimena. Tämä kirja vastaa annetun sukupolven
sielujen kehitystä.
Niin pian kuin ihminen todella tavoittaa henkisen maailman, hän voi
lukea kaikkia kirjoja koska hän näkee silloin, millä tavoin kukin
kirja hänelle soveltuu.
Kun koittaa täydellisen saavutuksen aika, kaikki maailmat - henkiset
ja aineelliset - yhdistyvät jakamattomaksi kokonaisuudeksi. Ihminen
kykenee silloin elämään kaikissa maailmoissa samanaikaisesti.
[Sisällysluettelo][Seuraava
oppitunti]
|
International Site
