|
Ihminen on kykenemätön ottamaan askeltakaan ilman että
hänelle olisi siitä jotain hyötyä. Jotta hän
voisi toimia, hänen on ensin nähtävä, miten se
koituu hänen edukseen. Tämä etu toimii hänelle
energianlähteenä, joka saa hänet liikkeelle. Energia
tulee joko välittömästä tai tulevasta havaitusta
edusta. Jos henkilö ei kykene havaitsemaan
jäävänsä voitolle, hän
pysäyttää välittömästi toimintansa.
Tämä johtuu siitä, että ihminen ei kykene jatkamaan
olemassoloaan, ellei hänellä ole tunnetta siitä,
että hän tulee saamaan jotakin.
Kabbala opettaa ihmiselle kuinka vastaanotetaan.
Saavuttaaksensa henkisyyden on ihmisen laajennettava haluaan
vastaanottaa. Hänen halunsa on laajennuttava
käsittämään kaikki maailmat, tämä mukaan
lukien. Tätä tarkoitusta vasten hänet on luotu.
Hänen ei ole tarpeen ryhtyä munkiksi tai askeetikoksi tai
eristäytyä tavallisesta elämästä.
Päinvastoin, Kabbala velvoittaa ihmistä menemään
naimisiin, kasvattamaan lapsia, työskentelemään ja
elämään täyttä elämää.
Mistään ei tarvitse luopua, sillä mitään ei
ole luotu ilman syytä, eikä ihmisen tarvitse
vetäytyä erilleen elämästä.
Kun ihminen ryhtyy opiskelemaan Kabbalaa, hänellä ei
ehkä ole henkisiä tuntemuksia, ja sen vuoksi hän
aloittaa opiskelun käyttäen apunaan älyä.
Meidän pitää avata sydämemme älyn
käyttämisen kautta. Sydämen kehittyessä me alamme
tuntemaan mikä on oikein, mikä väärin, ja
päädymme luonnostamme oikeaan ratkaisuun sekä toimintaan.
Kabbalistit aloittavat opettamalla henkisyyttä pienin annoksin,
antamalla opiskelijoiden vähitellen laajentaa haluaan ottaa
vastaan lisää valoa, lisää tietoisuutta, ja
lisää henkistä tunnetta. Kun tahto kasvaa, se tuo
mukanaan suuremman syvyyden, ymmärryksen ja saavutuksen tason.
Sillä tavoin ihminen tavoittaa hänelle korkeimman mahdollisen
henkisen tason, hänen oman sielunsa juuret.
[Sisällysluettelo][Seuraava luku]
|